Kirjoitin runon 13-vuotiaana Leena-lehmän hautajaispäivänä sinikantiseen vihkoon. En omistanut tuolloin vielä kitaraa. Jälkipolvet löysivät vihon ja loihtivat runoon sävelen. Ralli on kuvitettu Leenan laidunmaisemista 2000-luvulla otetuilla kuvilla.
Maaliskuussa 2015 kirjoitin Leenan tarinan. Kannattaa lukea täältä, jos Kauvatsan ja koko Suomen maitotaluoden historia kiinnostaa. Tarinaa on joiltakin osin hyödyntänyt myös historiantutkija.
Hautajaiset 1969 Sanat: Jari Isokorpi Sävel: Eeva Isokorpi ja Pekka Aaltonen Laulu: Eeva Isokorpi Kaakkimaan pojan CV 8
Sinut vedettiin kaivinkoneella pois navetasta takajalat edellä keskellä koleinta kevättä ikuisille laitumille palveltuasi yli 15 vuotta Suomen maitotaloutta.
Kylmä jäinen kaivinkoneenkauha nosti sinut kuin keijukaisen kylmään routaiseen kamaraan, ikuiseen lepoon.
Vain musta karhukoira itki haudallasi, kun suriseva kone peitti sinut suomalaisella mullalla suomalaiseen peltoon palveltuasi yli 15 vuotta Suomen maitotaloutta.
Kylmä jäinen kaivinkoneenkauha nosti sinut kuin keijukaisen kylmään routaiseen kamaraan, ikuiseen lepoon.
Tämä ralli kertoo kieltolakiajasta 1919 – 1932. Silloin torpat olivat vapautuneet ja Kaakkimaassa harjoitettiin yritystoimintaa kovalla työmoraalilla.
Laulu ”Juopottelu ja huoltovarmuus” on kunnianosoitukseni Kaakkimaan kieltolakiajan lauluntekijälle Mäenpään Santralle, jonka laulusta ”Isonkorven mailla” olen yhden sanan muutoksella ottanut yhden suoran lainauksen: ”Olga niiltä kysyy, että ootkos iso herra? Otaks litran pontikkaa vai otaks yhden kerran.” Kiitos Santra, missä lienetkin!
Kommentti facebookissa: ”korpirojua se Kaakinmaassa taisi paremminkin olla kuin kunnon pontikkaa..”.
Oma kommenttini: ”Roju meidän kielessämme oli yleisnimitys tuotteelle, eikä siihen sisältynyt laatuarviota. Sitä oli hyvää ja huonoa. Ranskalaisperäistä pontikka-sanaa käytettiin, kun haluttiin hienostella, kuten Olga tarjotessaan rojua herroille. Kaakkimaassa esiintyi myös laadunvalvontaa. Teknisenä asiantuntijana toimi taatani Isonkorven Matti, joka valvoi lämpötiloja ja suoritti koemaistoa ainakin Isonkorven ja Mäenpään rojutehtailla. Matilla oli myös omia tehtaita ”
Isonkorven mailla Sanat: Jari Isokorpi Sävel: Kansansävelmä Kaakkimaan pojan CV 7
Juopottelu monelle on tuska sekä haave. Kauvattalla kummittelee raittiuden aave. Hurahuhhahhei – Isonkorven mailla tehdään viljaa jalostavaa toimintaa.
Kirkon seinään maalattiin se synkkä ristintaulu. Isonkorven maasta kuului vapauden laulu. Hurahuhhahhei – Isonkorven mailla nätti pikkulintu iloisesti livertää.
Lautakunta Kauvattalla kirosi ja itki, ko poliisit ne konttasivat polkua pitkin. Hurahuhhahhei – isot miehet polvillansa teki mestarikeittäjälle kunniaa.
Iisakki lämpötilat säätelee ja häärii, ja Olga-plikka seteleitä liiveihinsä käärii. Hurahuhhahhei – Isonkorven mailla sielä harjoitetaan kannattavaa toimintaa.
Olga sulta kysyy, että ootkos iso herra? ”Otaks litran pontikkaa vai otaks yhden kerran?” Hurahuhhahhei – Isonkorven mailla näin palveluelinkeino kukoistaa.
Kaakin Manta tiätää kaikki ruakottomat laulut. Mäenpään Santra maalaa sankareista taulut. Hurahuhhahhei – näin meillä Kaakkimaasa tehrään Isonkorven Iisakista legendaa.
Eikä meillä Kaakkimaasa nälkäsiä olla. Ko verkosto toimii, raha tulee sovinnolla. Hurahuhhahhei – Isonkorven mailla myöskin maitotili kerran kuusa kuitataan.
Ko muualla on talvi, on Kaakkimaasa kesä. On varmuusvarastona moni harakanpesä. Hurahuhhahhei – Isonkorven mailla näin kotiseudun huoltovarmuus turvataan.
Laulu kertoo kesästä 1975 ja Harjavallan mielisairaalan nuoresta vipparista.
Harjavalta 1975 Sävel ja sanat: Jari Isokorpi Kaakkimaan pojan CV 6
Sain koulupsykologiasta kympin. Runon siitä koitin kirjoittaa. Miten loppusointumaan saan siihen… pimpin, en keksinyt sitä tarinaa. :,: Puukengät ja valkoinen takki, peilistä katselin poikaa komeaa.:,:
Harjavallan suljetulta osastolta harva runoilija kesätöitä saa. Onko loppusointu pimppi vai kymppi, viis siitä, kunhan syntyy tarinaa. :,: Palkanmaksu ja valkoinen takki ne meidät hullut toisistamme erottaa.:,:
Nuori mies joskus masentua saattaa, kun on yksin, ilman emäntää. Sitä lääkäri sanoo maniaksi, kun vailla unta juoksee naisten perässä. :,: Sitä sanoo hän skitsofreniaksi, kun täysin tyhjän päiten pyörii ympyrää.:,:
On meillä kaikilla omat neuroosimme, yhdellä ne ovat karvat nenässä. Toista häiritsevät pitkät korvakarvat, kun kerran karvakorvaksi on mainittu. Niitä nyppii hän aamut, päivät, illat, kun kerran karvakorvaksi on mainittu.
Takki päällä suljetulla osastolla monet ympyräänsä kiertävät. Hoitajana on hullun hauska olla. Lääkitä voi omaa päätänsä. :,:Moni meistä tuntee olevansa nolla, varjoksi muuttuu vahvoilla lääkkeillä.:,:
Harjavallan suljetulta osastolta sain monta hyvää ystävää. Me päivät pitkät heitimme tikkaa, pelasimme huutopussia, :,: teimme kanttiiniin vapaakävelyitä ja keskustelimme taiteista.:,:
Atin kanssa valvoimme öitä, ei ollut meillä paljon tehtävää. Kylpyhuoneessa heitimme tikkaa. Oli Ati lajin Suomen parhaita. :,:No, eihän se käy lainkaan päinsä, että huippu vipparille häviää.:,:
Aamuyöstä Atin silmät kiilui, hän taulun mustaa täplää tuijotti. Hän vannoi, ”en täältä ennen lähde, kun olen heittänyt sua paremmin”. Sinä aamuna töistä poistuin yksin, mustaa kymppiä Ati tuijotti. Sinä aamuna töistä poistuin yksin, tikkataulua Ati pommitti.
Sinä aamuna meillä alkoi vapaa, asemalla lättähattu odotti. Kotiin Äetsään minun piti mennä ja Atin Tampereen kautta Helsinkiin. Juna liikkui jo, kun kyytiin ryntäs Ati hoitajan valkotakki auki hulmuten.
Pyyhi hien kasvoiltansa virkaveli ja veti jalkaansa rennot farmarit. ”Oli viime yönä meillä hauska peli, ja kas kummaa, sinä minut päihitit!” :,:Ati nauroi ja nauroimme yhdessä, oli elonmurheet pois pyyhitty.:,:
Juhannuksena sitten Vähtäristä löysin itselleni tyttöystävän. :,:Oli tyttö sataprosenttinen kymppi, eikä siittä nyt sen enempää.:,:
Seuraavassa rallissa muistelen pikkupoikavuosiani Kaakkimaassa. Elämäni oli ehkä hieman vapaamuotoisempaa kuin päiväkotilapsilla, mutta tuskin vähemmän antoisaa.
Elettiin 1960-luvun alkua: Palmin talo oli omavarainen ja moottorisahalla tehty metsätyö tuotti. Mihinkäs muuhun rahaa olisi käytetty, kuin nuoren isännän koulutukseen, tuumaili 1800-luvulla syntynyt, niukkoja aikoja kokenut mummuni.
Seudun mahtavin mies oli mummun silmissä pappi. Ylhäisten pappila oli Kauvatsan suurin tila, joka kesäisin täyttyi kulttuuri-ihmisistä. Mummu uskoi, että Ylhäinen liitettynä Palmin taloon olisi kelpo sijoitus.
Nuori isäntä Sävel ja sanat: Jari Isokorpi Kaakkimaan pojan CV 5
Olin nuori isäntä ja viiden vanha, kun naapurin Lailaa suutelin. Tyttö oli sakkolihaa, kuudentoista, liian nuori lemmenleikkiin, aavistin. :,:Katumuksesta kesken kaiken kosin, tyttö nauroi ja minä häpesin.:,:
Isä Eskon kanssa pelasimme plikkaa, kortilla me naiset jaettiin. Naistenmiehillehän kelpaavat kaikki pikkuplikoista moonamummoihin. :,:Esko soitti huuliharppua ja steppas, ja me ruokottomat laulut laulettiin.:,:
Mummu suositteli:,: ”Lue poika papiks!” Ulkoa opettelin rukouksia. Kauvattan papilla on kaikkein isoin talo, paljon piikoja ja nätti ruustinna. :,:Ei kirkonmiehen töisä tartte raataa, tuo piika kahvetta tarjottimella.:,:
Mummu sanoi sitten:,: ”Menkääs poijaat töihin, laiskoja ei Palmin talo elätä. Kohta lehmät kirmaa laitumelle, on teidän piikkilanka-aita tehtävä!”
Niin me Eskon kanssa sitten töihin mentiin, ja yhdessä me laulettiiin: ”Kiikan papilla on aika iso talo, paljon piikoja ja nätti ruustinna. Kiikan papilla on hirveen iso hm hm, paljon piikoja ja nätti ruustinna. Kiikan papilla on melko iso… mielikuvitus, paljon piikoja ja nätti ruustinna.”
Me suomalaiset keskimäärin elämme ehkä maailmanhistorian onnellisinta aikaa. Elämä on täynnä palkitsevia haasteita, kuten laittaisiko tänään ruokaa ja panisi siitä päivityksen nettiin. Vaikkei aina mene hyvin, vaikka välillä menee pirun huonosti, on viisasta näytellä positiivista, jotta ei droppaisi tunnelmaa ja negatiivisella asenteellaan pilaisi yhteistä projektia taloudellisen kasvun ja paremman maailman puolesta, jossa vallitsee lähimmäisen rakkaus.
Silti on välillä mukava lukea Tolstoin Sotaa ja rauhaa, kuunnella Ismo Alangon laulua Vittu kun vituttaa tai katsoa sotaelokuvia. Negatiivisia fiiliksiä on mahdollista käsitellä ja niistä vapautua taiteen kautta. Sillä jatkuvaan onnentilaan ja pakotettuun positiivisuuteenkin turtuu. Ihminen jaksaa paremmin, kun voi kokea tunteita monipuolisesti. Sillä pysyäkseen herkkänä ja tuntevana, tunteet kaipaavat monipuolista treeniä. On virkistävää sukeltaa välillä alitajunnan syöveriin ja kohdata historian ja menneisyyden aaveet, jotta sieltä nousisi virkistyneenä loihtimaan kasvoilleen onnellista hymyä, jolla voi päivittää profiilikuvansa.
Siksi seuraava suvun tappelijan maineesta kertova laulu. Huomioikaa esittäjän ilme laulun lopussa.
Tappelijan maine Sävel ja sanat: Jari Isokorpi Kaakkimaan pojan CV 4
Lanteen Kalle oli miähistä hurjin, siittä synty suvun tappelijan maine. :,:Kalle oli Isonkorven Iisakin taata, syntyperältänsä kiikkalaine.:,:
Isonkorven Iisakki ne tappelut voitti, mutta kova oli pikkuveli Matti. :,:Ko Sakki ja Matti ne keskenänsä paini, nin tuloksena oli heillä patti.:,:
Isonkorven Iisakki on miähistä vahvin, vaikka se maan alla maatuu. :,:Ko seurulla tullee puhe Iisakista, osa miähistä valmiiksi kaatuu.:,:
On isälläni Eskolla tappelijan maine ja kansa kyllä tietää miksi. :,:Ko Esko tullee vastaan pimmeellä tiällä, nin moni luulee sitä Iisakiksi.:,:
On hurjia tappelijoita meillä koko suku, mutta minä pidän sivistystä yllä. :,:Saan tytöseltä turpaan, mutten miähelle oo hävinny, ja pirusti oon tapellu kyllä.:,:
Jos joskus joku mulle riitaa haastaa, nin mää sanon, emmää viitti. :,:Tuakaa rivviin kakstoista miästä, nin mää sanon tattis ja kiitti!:,:
” 