Laulu kertoo kesästä 1975 ja Harjavallan mielisairaalan nuoresta vipparista.

Harjavalta 1975
Sävel ja sanat: Jari Isokorpi
Kaakkimaan pojan CV 6

Sain koulupsykologiasta kympin.
Runon siitä koitin kirjoittaa.
Miten loppusointumaan saan siihen… pimpin,
en keksinyt sitä tarinaa.
:,: Puukengät ja valkoinen takki,
peilistä katselin poikaa komeaa.:,:

Harjavallan suljetulta osastolta
harva runoilija kesätöitä saa.
Onko loppusointu pimppi vai kymppi,
viis siitä, kunhan syntyy tarinaa.
:,: Palkanmaksu ja valkoinen takki
ne meidät hullut toisistamme erottaa.:,:

Nuori mies joskus masentua saattaa,
kun on yksin, ilman emäntää.
Sitä lääkäri sanoo maniaksi,
kun vailla unta juoksee naisten perässä.
:,: Sitä sanoo hän skitsofreniaksi,
kun täysin tyhjän päiten pyörii ympyrää.:,:

On meillä kaikilla omat neuroosimme,
yhdellä ne ovat karvat nenässä.
Toista häiritsevät pitkät korvakarvat,
kun kerran karvakorvaksi on mainittu.
Niitä nyppii hän aamut, päivät, illat,
kun kerran karvakorvaksi on mainittu.

Takki päällä suljetulla osastolla
monet ympyräänsä kiertävät.
Hoitajana on hullun hauska olla.
Lääkitä voi omaa päätänsä.
:,:Moni meistä tuntee olevansa nolla,
varjoksi muuttuu vahvoilla lääkkeillä.:,:

Harjavallan suljetulta osastolta
sain monta hyvää ystävää.
Me päivät pitkät heitimme tikkaa,
pelasimme huutopussia,
:,: teimme kanttiiniin vapaakävelyitä
ja keskustelimme taiteista.:,:

Atin kanssa valvoimme öitä,
ei ollut meillä paljon tehtävää.
Kylpyhuoneessa heitimme tikkaa.
Oli Ati lajin Suomen parhaita.
:,:No, eihän se käy lainkaan päinsä,
että huippu vipparille häviää.:,:

Aamuyöstä Atin silmät kiilui,
hän taulun mustaa täplää tuijotti.
Hän vannoi, ”en täältä ennen lähde,
kun olen heittänyt sua paremmin”.
Sinä aamuna töistä poistuin yksin,
mustaa kymppiä Ati tuijotti.
Sinä aamuna töistä poistuin yksin,
tikkataulua Ati pommitti.

Sinä aamuna meillä alkoi vapaa,
asemalla lättähattu odotti.
Kotiin Äetsään minun piti mennä
ja Atin Tampereen kautta Helsinkiin.
Juna liikkui jo, kun kyytiin ryntäs Ati
hoitajan valkotakki auki hulmuten.

Pyyhi hien kasvoiltansa virkaveli
ja veti jalkaansa rennot farmarit.
”Oli viime yönä meillä hauska peli,
ja kas kummaa, sinä minut päihitit!”
:,:Ati nauroi ja nauroimme yhdessä,
oli elonmurheet pois pyyhitty.:,:

Juhannuksena sitten Vähtäristä
löysin itselleni tyttöystävän.
:,:Oli tyttö sataprosenttinen kymppi,
eikä siittä nyt sen enempää.:,:

Punamultayhteistyötä keväällä 1918.

Onko olemassa korvaamattomia ihmisiä? Isoisäni Matti oli sellainen. Hänet noudettiin vuoden 1918 vankileiriltä jo ennen kuin hänen nimeään ehdittiin sen kirjoihin merkitä, jotta kiikkalainen suurviljelys saatiin käyntiin. Matin arvoa lisäsi se, että elettiin nälänhätää lähentelevissä oloissa, ja punakapinaan osallistuneet rengit olivat joko kuolleet tai piilossa.

Pelastusoperaation käynnisti Isonkorven isäntä Iisakki, joka järjesti veljensä pois Hennalasta käyttäen hyvää neuvottelusuhdettaan Kiikan napamiehiin kuuluneeseen Poussan isäntään. Kaverukset tekivät yhteistyötä yli luokkarajan. Voidaan puhua punamultayhteistyön ensi askelista ruohonjuuritasolla, jonka tuloksena ehkä pelastettiin sekä Matin henki että valkoisen viljelijän talous. Alkoholilla oli osuutta asiaan.

Laulussa Hae Hennalasta apuun meidän Matti kerron Isonkorven torpan tarinaa 60 vuoden ajanjaksolta alkaen suurista nälkävuosista päätyen kansalaissotaan.

Laulussa esiintyvät seuraavat historialliset persoonat: Isotaatani Isonkorven Antti (1832 – 1908) oli raivaajasukua, kolme torppaa rakentaneen Perähuhdan Matin poika. Antti perusti Isonkorven vuosien 1858 – 1860 aikana suurten nälkävuosien (1866-68) alla. Muut laulun henkilöt ovat Antin toinen vaimo Lanteen Heta (1853 – 1818) sekä heidän poikansa Iisakki (1883 – 1966) ja  Matti (1895 – 1958).  Iisakista tuli Isonkorven isäntä ja Matti pääsi naapuriin isännäksi naimalla Palmin Nestorin tyttären Senjan. Ennen itsenäistymistä Isokorpi oli Kiikan Kinnalan kylän Poussan torppa. Iisakin ikäinen Poussan Ville (s. 1882) oli Poussan isäntä. Laulussa esiintyy myös Kiikan tunnetuin lauluntekijä Syrjälän Ville (1883 – 1960), joka oli Kiimajärven työväenyhdistyksen perustajajäsen ja työväentalon huvimestari, Isonkorven poikien serkku ja kaveri.

Hae Hennalasta apuun meidän Matti
Sävel ja sanat: Jari Isokorpi
Kaakkimaan pojan CV 3

Ovat unohtuneet suuret nälkävuodet,
kun Antti Isonkorven torpan perusti.
Siinä neljä pientä lasta nälkään kuoli,
mutta yksi lapsi sentään selvisi.
Kun Antti torpan puita myydä koitti,
hänet metsän varkaudesta tuomittiin.

Ilotalon pito sekä viinan keitto
köyhän nälkäkuolemalta pelasti.
Kieltolaki oli torpparille voitto,
vaikka lautakunta häntä kyttäsi.
Raaka peli oli ihmisyyden loitto.
Luokkaviha syttyy aika herkästi.

Tylsämielinen ja täysin mielipuoli
oli kirkonkirjan mukaan sukuni.
Poikkeuksena oli sentään Heta-muori,
joka papin mukaan oli hepuli.
Hällä toimi tuo huumoripuoli.
Pääsi pappi tähdeks pilkkalauluihin.

Heta oli täti Syrjälän Villen,
joka lauluilla kansaa nauratti
huvimestarina työväenyhdistyksen.
Väki tanssi ja talo tärisi.
Työväentaloilla ja huvikalliolla
Ville lauloi ja ääni kärisi.

Kapinan viimeisenä Kiikan punakaarti
lähti itää kohti lampsimaan.
Kulki joukossa myös Isonkorven Matti,
läpi tulimeren kantoi asettaan.
Meni Alvettula, Hauho, Syrjäntaka.
Jono pysähtyi Lahden Hennalaan.

Sanoi Isonkorven Iisakille Poussa:
“Sun pitäs tulla kevätkylvö tekemään”.
Sakki valitteli ettei kylvöön jouda.
Valkokaarti pyysi viinaa keittämään.
“Hae Hennalasta apuun meidän Matti,
se on kova poika kylvämään.”

Kapinassa kaikki Poussan Villen rengit
oli kuolleet taikka muuten karanneet.
Felmannin pellolta Ville Matin nouti
jo ennen kuin he oli hänet kirjanneet.
Hevosrattailla Hämeen läpi Kiikkaan
Sakin eväs nosti miesten tunnelmaa.

Matille rattailla läskileipä maistui
leirin nyljettyä rottaa paremmin.
Kaksi juoppoa kun Kinnalaan saapui,
heillä käsi taisi olla kaulalla.
Hauska välillä on voimiakin koittaa,
ja on yhteistyöstä aina apua.