Kaakkimaanpoijjaan CV:ssä olemme edenneet kolmanteen tuotantokauteen. Seuraava ralli kertoo syntymäseutuni harrastuksesta, 1960-luvun lopulla suosiota saaneesta lekan heitosta. Isäni Esko otti lapiosta kahvan, kiinnitti sen vaijerin päähän ja teki vaijerista metrin mittaisen varren viisikiloisen lekan nuppiin. Sen kanssa pojat ja miehet pyörivät villisti Isonkorventiellä. Kerran heittoväline lipsahti käsistäni ja sitä piti hakea naveton katolta. Olin siinä lajissa varsin etevä, jopa voimamiehiä parempi. Se oli kehittävä harrastus myähempää elämääni ajatellen.

Kaakkimaan poijjaat lekkaa heittämäsä
Sanat ja sävel: Jari Isokorpi
Kaakkimaan pojan CV 31

On syntymäseutuni Kaakkimaa
tuala mettän takana.
Mää kasvoin Palmin kulmilla
Kaakinkorvesa.

Iso Iisakki oli voimamies
ja viinankeittäjä.
Ja veljensä pojanpojasta
tuli saappaanheittäjä.

Mitä heittäjäpoika tarvitsee?
No ehkä hiukan pontikkaa.
Kon sekottaa sitä pilsneriin,
siittä ilosen miälen saa.

Me tiällä lekkaa heitettiin,
ja ryypättiin pontikkaa.
Emme innoisamme lainkan huamannu
yhtä sinistä saappia.

Tuli poliisi multa kysymään:
”Mistä rojua ostaa saa?”
”Oon heittäjä vaan, emmää tiä,
mitä ostaa tarkottaa.

Oon urheilija vaan, enkä mää tiä,
mitä mistä ja keneltä saa.
Mää vauhtia otan ja heitän vaan.
Aina heittäjälle tarjotaan.”

Mää vauhtia otan ja heitän vaan.
Aina heittäjälle tarjotaan.

My great uncle Iisakki
was a famous moonshine man.
And the police chief of Kauvatsa
was Iisakki’s best friend.

There is a region named Kaakkimaa,
people have so many stories to tell.
It’s a home of big and handsome men.
I know I’m one of them.

Taatani veli Iisakki
oli viinankeittäjä.
Ja seurun reiru nimismiäs
oli Iisakin ystävä.

On hurja seutu Kaakkimaa
tuala mettän takana.
Susiliuma ulvoo haikeesti.
Piru nauraa taustalla.