Näläntorjuntaa
Sanat ja sävel: Jari Isokorpi
Kaakkimaan pojan CV 36

Pirunmoisella voimalla iskin halki pöllejä.
Kuorin massapylkkejä.
Heinäseipäät teroitin morapuukkolla.
Löin reijän peltoon rautakangella.
Taskuun mummu mulle laittoi satasen.
Sano: ”Kaupasta voit ostaa mitä vaan.
Nuuka pitää olla,
muttei näyttää köyhältä.
Paksu rahapussi miestä komistaa.

Pappi tai Palmin isäntä
susta tulee varmasti.
Mutta kumpi tulee…
sehän katsotaan.

Joka Palmin isäntä vuorollaan
on luotu raatamaan,
häntä taivaasa vasta palkitaan.
Pappina kon palloilee
ja elää herroiksi,
niin mannalla maan päällä ruokitaan.

Pappi ja Palmin isäntä
susta tulee varmasti.
Vai kumpi tulee…
No sehän katsotaan.”

En teininä mä
rahasta piitannut ollenkaan.
Mua köyhänä joku saattaisi rakastaa.
Tein töitä tiilitehtaalla ja öisin runoilin,
juhannuksena tytön kauneimman kohtasin.

Pappia ja Palmin isäntää,
ei kai piru vie,
minusta… tule milloinkaan.

Kun oppikoulu päättyi ja päähän lätsän sain,
lähdin Tampereelle opiskelemaan
Erkki Ala-Könnin oppilaaksi kansanmusiikkiin
ja Väinö Kirstinän runopiiriin.
Kun kesätoimittajana lehteen juttuja kirjoitin,
niin ihmettelin: siittä maksettiin.
Pääsi likkafrendi päivätöihin suureen kaupunkiin.
Meillä meni ihan kivasti.

Me olimme niin onnellisia,
että hävetti.
Rahattakin… runoilija pärjäisi.

Pappi ja Palmin isäntä
musta tuli kumminkin,
vaikken sitä lainkaan uskonut.
Luulin että kärräisin tiiltä tehtaalla
ja unohtaisin hullut unelmat.

Nyt mä olen eläkkeellä Palmin isäntä,
on vierelläni kaunis ruustinna.
Hän säteilee kun näppäilen näitä ralleja
ja laulan hälle syksyiltana.

Pappi ja Palmin isäntä
musta tuli sittenkin,
vaikken sitä lainkaan uskonut.
Luulin että kärräisin tiiltä tehtaalla
ja unohtaisin hullut unelmat.

Unohtaisin hullut… unelmat!

Ralli nuoruuden ystävästäni Bella-koirasta.

Bella tsau
Sanat ja sävel: Jari Isokorpi
Kaakkimaan pojan CV 34

Kenen onkaan toi märkä kieli?
Oi Bella tsau, Bellla tsau, Bella tsau tsau tsau.
::Kenen onkaan toi märkä kieli?
Se mua nuolee kasvoihin.::

On Bella koira. Iloinen koira.
Oi Bella tsau, Bellla tsau, Bella tsau tsau tsau.
On Bella koira, pörröinen koira,
joka häntää heiluttaa.
On Bella koira, niin musta koira,
joka häntää heiluttaa.

On Bellan silmät anovat, kauniit.
Oi Bella tsau, Bellla tsau, Bella tsau tsau tsau.
::On Bellan silmät anovat, kauniit.
Ne mua silmiin tuijottaa.::

Ne multa pyytää: Pliis anna pullaa!
Oi Bella tsau, Bellla tsau, Bella tsau tsau tsau.
::Kun sitten väännän pytkyn pullaa.
Se mulle tarjoo tassuaan.::

Sen silmät anoo: saisinko talkkunaa?
Oi Bella tsau, Bellla tsau, Bella tsau tsau tsau.
::Kun teen ison lautasellisen talkkunaa,
se sitä kielellä lutkuttaa.::

Ei Bella pantaa halua kantaa.
Oi Bella tsau, Bellla tsau, Bella hau hau hau.
::Eihän se pantaa halua kantaa.
Ei tahdo luopua vapaudestaan.::

Kenen onkaan toi märkä kieli?
Oi Bella tsau, Bellla tsau, Bella tsau tsau tsau.
::Kenen onkaan toi märkä kieli?
Se mua nuolee kasvoihin.::

Ralli juhannuksesta 1962: Sankaritarina mummuni johtamasta pelastusoperaatiosta, jossa kuusivuotiaana olin mukana.

Kantripoika kertoi maalaisesta kaupungissa. Seuraava ralli kertoo kaupunkilaisesta maalla.

Paskahuusi palaa
Sanat ja sävel: Jari Isokorpi
Kaakkimaan pojan CV 33

Meni kesävieras paskahuusiin.
Sytytti tupakin.
Pyyhki perseensä Seuraan.
Tumppas tupakin reijän reunaan.
Ja heitti natsan paskakasaan
keskelle Seurojen.
Reijän alla roihusi kohta tulipalo hirmuinen.

Paskahuusi palaa – jee.
Paskahuusi palaa-ou jee.
Paskahuusi palaa – ou, ou.
Jee…

Sivutuulesa liekki kaartoi, nuoli naveton seiniä.
Oli navetosa lehmiä ja sen vintillä heiniä.
Silmät kauhusta ammolla koitti lehmä ammua:
”Toi rovio seinän takana sais vitsi vie sammua!”

Paskahuusi palaa – jee.
Paskahuusi palaa- ou jee.
Paskahuusi palaa: Ammuu!
Jee…

Plikka istui reijällä ja luki Reginaa.
Käsilaukun uumenista kaivoi lisää tupakkaa.
Lauloi toivelauluja, kai jostain uneksi.
Tupakkinsa tumppasi ja uuden sytytti.

Paskahuusi palaa – jee.
Paskahuusi palaa-ou jee.
Paskahuusi palaa – ou, ou.
Jee…

Mitä mailmasta tulisikaan ilman miehiä?
Oli kaksi kovaa palomiestä: isäni ja mä.
Kaivosta vettä nostimme, mummu juoksi erellä.
Me tulipalon sammutimme kaivovedellä.

Paskahuusi palaa – jee.
Paskahuusi palaa- ou jee.
Paskahuusi palaa – ou, ou.
Jee…

Sankan savun keskeltä löytyi tekijä.
Silmissään oli kyynel ja mustaa meikkiä.
Moinen pyromaani kai täytyy ammuttaa,
mutta serkkuplikan perse pitää ensin sammuttaa.

Paskahuusi palaa – jee.
Paskahuusi palaa- ou jee.
Paskahuusi palaa – ou, ou.
Jee…

Sama nykykielellä:

Biovessa palaa – jee.
Biovessa palaa- ou jee.
Biovessa palaa – ou, ou.
Jee…
Ja slangilla:
Miks pöndepaskis eldas – jee?
No pissis tumppas dunkkikseen.
Landepaskis prennas ou ou.
Jee.

Kaikki mukaan:
Paskahuusi palaa – jee.
Paskahuusi palaa- ou jee.
Paskahuusi palaa – ou, ou.
Jee…

Ralli syntyi, kun maalliikkona yritin kantrisoittoa ja mietin, millainen voisi olla kantripoika, joka on etsiytynyt Helsinkiin. Monet kantribiisit kertovat maalaisista kaupungissa. Oleellista niissä on monesti kotiseudun haikea muistelu. Tarinan pitää olla hiukan murheellinen, vaikka soitto kulkee duurissa. Sain jonkin verran aineistoa omasta elämästä, olinhan maalaispoika: Helsingissä opiskellut ja työskennellyt.

Kantripoika
Sanat ja sävel: Jari Isokorpi
Kaakkimaan pojan CV 32

Minä olin Kaakkimaan kantripoika.
Oli peltoja, mettiä, juustoa ja voita.
Sitten tutustuin mä pullukkaan
eikä lehmipoikaa musta tullukkaan.
Oo… oo…
Piupali paupali pou.

Kon Helsinkiin tuli kantripoika,
oli mustat farkut ja musta paita.
Kysy jengi: ”Tuukko messiin meitä ruoskimaan?
Toi synkkä musta tyylis meitä innostaa!”
Oo… oo…
Piupali paupali pou.

Ei Helsinkisä paljon tekemistä keksi,
jos kiinnosta ei sadomasoseksi.
Sanokaa mua vaikka Makkoseksi.
Se lepposa taiteilijanimi on.
Oo… oo…
Pimputi pamputi pom.

On miälesä Kokemäkijokivarren kukka,
punatukkaplikka nimeltään Annukka.
Voi kuinka palvon mä Annukkaa!
Vaikken oo pitkään aikaan pannukkaan.
Oo… oo…
Piupali paupali pou.

Mää Helsinkisä täälä näppejä nualen.
Ahtaasti asun. Kai kulmille kualen.
Voi kuinka palvon mä Annukkaa,
vaikken oo aikoihin pannukkaan.
Oo… oo…
Piupali paupali pou.

Minä olin Kaakkimaan kantripoika.
Oli peltoja, mettiä, traktori ja koira.
Sitten tutustuin mä pullukkaan
eikä lehmipoikaa musta tullukkaan.
Oo… oo…
Ei ison talon isäntää tullukkaan.
Oo… oo…
Piupali paupali pou…

Kaakkimaanpoijjaan CV:ssä olemme edenneet kolmanteen tuotantokauteen. Seuraava ralli kertoo syntymäseutuni harrastuksesta, 1960-luvun lopulla suosiota saaneesta lekan heitosta. Isäni Esko otti lapiosta kahvan, kiinnitti sen vaijerin päähän ja teki vaijerista metrin mittaisen varren viisikiloisen lekan nuppiin. Sen kanssa pojat ja miehet pyörivät villisti Isonkorventiellä. Kerran heittoväline lipsahti käsistäni ja sitä piti hakea naveton katolta. Olin siinä lajissa varsin etevä, jopa voimamiehiä parempi. Se oli kehittävä harrastus myähempää elämääni ajatellen.

Kaakkimaan poijjaat lekkaa heittämäsä
Sanat: Jari Isokorpi
Sävel: englantilainen kansansävelmä
Kaakkimaan pojan CV 31

On syntymäseutuni Kaakkimaa
tuala mettän takana.
Mää kasvoin Palmin kulmilla
Kaakinkorvesa.

Iso Iisakki oli voimamies
ja viinankeittäjä.
Ja veljensä pojanpojasta
tuli saappaanheittäjä.

Mitä heittäjäpoika tarvitsee?
No ehkä hiukan pontikkaa.
Kon sekottaa sitä pilsneriin,
siittä ilosen miälen saa.

Me tiällä lekkaa heitettiin,
ja ryypättiin pontikkaa.
Emme innoisamme lainkan huamannu
yhtä sinistä saappia.

Tuli poliisi multa kysymään:
”Mistä rojua ostaa saa?”
”Oon heittäjä vaan, emmää tiä,
mitä ostaa tarkottaa.

Oon urheilija vaan, enkä mää tiä,
mitä mistä ja keneltä saa.
Mää vauhtia otan ja heitän vaan.
Aina heittäjälle tarjotaan.”

Mää vauhtia otan ja heitän vaan.
Aina heittäjälle tarjotaan.

My great uncle Iisakki
was a famous moonshine man.
And the police chief of Kauvatsa
was Iisakki’s best friend.

There is a region named Kaakkimaa,
people have so many stories to tell.
It’s a home of big and handsome men.
I know I’m one of them.

Taatani veli Iisakki
oli viinankeittäjä.
Ja seurun reiru nimismiäs
oli Iisakin ystävä.

On hurja seutu Kaakkimaa
tuala mettän takana.
Susiliuma ulvoo haikeesti.
Piru nauraa taustalla.

Novgorod
Sanat ja sävel: Jari Isokorpi
Kaakkimaan pojan CV 30

En syntynyt tangolaulajaksi,
minä päädyin tangon taitajaksi,
kon ystävyysmatkalla saavuin Novgorodiin.
Oli mukana yksi näyttelijäplikka,
sen nimi taisi olla Sinikka;
se mua tanssibaarisa tangoon haki.

Plikka on notkee,
ilta on pimee,
viimeinen tango Novgorodisa,
semmonen tanssi
sielusta mehun imee.

Siirrän vasemman jalan reisien väliin,
teen oikeaoppisen lantioliikkeen,
hän ohjaa mua, hän tuntee tangon niksit.
Nopein askelin lattiaa kiihdytämme,
taivutuksin yleisöä viihdytämme,
saamme aploodeista ja pyörähdyksistä kiksit.

Jalka on nopee,
ilta on pimee,
viimeinen tango Novgorodisa,
semmonen tanssi
sielusta mehun imee.

Slaavitangoa komppaa kitaristin käsi.
Vaihtoaskelin liitelemme tanssibaarin läpi.
Liikkeemme valoihin varjokuvia piirtää.

Aron yösä kiiltää kasvoilla hiki.
Tanssijat kiitävät toisiaan liki.
Yönmustat hiukset ruoskana
yötä viiltää.

Askel on nopee,
ilta on pimee,
viimeinen tango Novgorodisa,
semmonen tanssi
sielusta mehun imee.

Plikka on notkee,
ilta on pimee,
viimeinen tango Novgorodisa,
semmonen tanssi
muistoista mehun imee.

Ilta on nopee,
ilta on pimee,
viimeinen tango Novgorodisa,
tanssiva plikka
sielusta mehun imee.

Sinisissä suntiksissa (suomalainen chanson)
Sanat ja sävel: Jari Isokorpi
Kaakkimaan pojan CV 29

Tuli sähke komppaniaan.
”Lähettäkää se kiharapää!
Stadiin hengailemaan tarvitaan
esikunnalle lähetti.”
Stadiin hengailemaan tarvitaan
esikunnalle lähetti.

Oli vuosi viiskytkaks.
Tulin olympiakaupunkiin.
Aleniuksen, sen stadin kundin kanssa,
buliin mestaan me dallattiin
ilmavoimain suntikset päällä,
isoon tupaan me asteltiin..

Oli siälä monta mukavaa ja niitä,
jotka maalaisille vittuili.
Mää kouraani seinältä nappasin
puisen harjoituskäsikranaatin.
Silmäklasit pitkin laattiaa kiäri,
kommää pikkusen lakaisin.
Yläpetiltä loikkasi Alenius,
ja nyrkillä säesti.

Pilipom, pilipom, pilipom.
Pilipom, pilipom, pilipom, pilipom.
Pilipom, pilipom, pili pom pom pom.
Pilipom, pilipom, pilipom.

Lentokapteeni Karhusen kanssa
yläilmoisa lennettiin.
Teimme surmansilmukoita.
Maata kohti me syöksyttiin.
Kysy hävittäjä-ässä multa:
”Eikös nätti oo tää Helsinki?”
”No, kyl se aika nastalta näyttää,
kon sitä ihailee pää alaspäin?”

Pilipom, pilipom, pilipom.
Pilipom, pilipom, pilipom, pilipom.
Pilipom, pilipom, pili pom pom pom.
Pilipom, pilipom, pilipom.

Oli esikunnan lähettinä mulla
noita urheilukiireitä.
Nyrkkeilin, painin, ja everstin tyttären kanssa
pelasin tennistä.
Sain urheilijagimmasta morsiamen.
Oli kai niitä muitakin,
kun dallaa rennosti siniset suntikset päällä
noilla kaduilla Helsingin.

Muistuu mieleen toi Muhoksen Armi,
josta päällystö haaveili.
Mutta se joraamaan lähti
vain minun kanssani.
Kon yöllä sitä hotelliin saattelin,
nin se korvaani huokasi:
”On suomalainen solttu kyllä kommeempi…
mutta filippiino on rikkaampi.
Huah…
filippiino on rikkaampi.

Pilipom, pilipom, pilipom.
Pilipom, pilipom, pilipom, pilipom.

On Kaakkimaan kundi paljon kuumempi.
Filippiino on rikkaampi.

Viimeinen tango Vähtärisä
Sanat ja sävel: Jari Isokorpi
Kaakkimaan pojan CV 28

Vihellysintro.

On Kotka Sääksjärven rannalla.
Soi soitto Vähtärin paviljongissa –
ja tango punaisessa suulissa.
Mansikan poimijaa saat luvan tanssittaa.

Hän tangoon kutsuu sinisillä silmillään.
Tauolla tarjoo mansikkahuuliaan.
On niisä polkaa ja senga senganaa.
Mansikoista maukkain on huulet poimijan.

Et tanssi
unelmaasi karkuunkaan!
Kon vie sut tangoon ujo poika Kaakkimaan.
Lähre mukaan, ehkä hiukan jammaillaan.
Lähre mukaan, tyttö, Laraan istumaan.

Kun siinä istut nuoren pojan polvella.
Ehkä tunnet: tää kesä on mallillaan.
Kon viereen saat Kaakkimaan Cohenin.
Et ehkä Leonardoa…
kohelin kumminkin.

On Kulkkila ihmeitä tulvillaan.
Soi steppijatsi paviljongissa.
Kiven päällä sylikkäin istutaan.
Aurinko laskee
Kotkan niemen taa.

On Kauvatsa kaunis kuin mansikka,
kesäöisin mansikkatansseja.
Sääksjärven rantaa käsikkäin kuljetaan.
Kun suvi päättyy, Vähtäri suljetaan.

On Kulkkila ihmeitä tulvillaan.
Soi rocken roll paviljongissa.
Tule mukaan, ehkä hiukan jammaillaan.
Aurinko laskee
Kotkavuoren taa.

Onko kukaan koskaan pitänyt hauskaa? Seuraava kipale kertoo lievää rankemmasta bilettämisestä perjantain ja lauantain välisenä yönä.

Sanna tanssii
Sanat ja sävel: Jari Isokorpi
Kaakkimaan pojan CV 27

Sanna se tanssii,
ja koko kansa bailaa,
löylyä lyö sekä pämppää ja laulaa.
Mutta selvittämättä se vieläkin on,
että miten kävi Kekkoselta rocken roll.
Miten kävi Kekkoselta rocken roll?

Kon Kekkonen Kaiharin mökillä heräs,
huomas että on morapuukko seläs.
Juoksi mettän läpi ja hallituksen keräs:
asiallisella äänellä kokouksen vetäs.
No sattuuhan semmosta, kaverit sen ties:
”Se on humalasa tosi kova naistenmies.”

Kon täytetään kohta pääministerin kolo,
voi kansalle tulla vähän orpo olo.
Jos ei maatamme johdakaan Sanna Mariini,
tuo tunteita nostava ilonpilleriini.
Kun Sanna tanssii, se kilpailijaa ressaa,
on Sanna suositumpi Ruotsin prinsessaa.
Kun Sanna tanssii, se Suomea nostaa,
on Sanna kuumempi prinsessaa.

Ollaan me semmosia!