Tyynenmeren sissit tulivat kylään

 Jason Christiansen heittää yli 38 metriä.

Runsas kaksi vuotta sitten Kansainvälisen Saappaanheittoliiton IBTA:n porukka teki vierailun Uuden-Seelannin saappaanheiton maailman-pääkaupunkiin Taihepeen ja sen Gunboot Day tapahtumaan. Me suomalaiset ja kaksi saksalaista olimme siellä esittelemässä eurooppalaista saappaanheittoa ja esiinnyimme muun muassa Uuden-Seelannin television pääuutislähetyksessä.

Viime viikonloppuna Uuden-Seelannin edustajat tekivät vastavierailun Lopen Ourajoen tukikohtaamme.  Ryhmään kuuluivat Gumboot Dayn vetäjä Elizabeth Mortland, Jason Christiansen ja Jasonin 85-vuotias isoisä, maanviljelijä Colin Mortland.


Opittuaan piliotteen Colin heitti 25 metriä.

Jos jollekin kuuluu kunnia Uuden-Seelannin ja meidän porukamme yhteensaattaamisesta, tuo henkilö on Jason, ystäväni yli kymmenen vuoden takaa. Muistan elävästi, kun Jason,  Suomeen amerikkalaisfirman palvelukseen asettunut it-mies, ilmestyi selkäni taakse Järvenpään Rantapuistossa Etelä-Suomen cupin syyskilpailussa ja sanoi englanniksi: ”Tiedätkö mitä, minun äitini Elisabeth on kollegasi saappaanheitossa. Hän järjestää syntymäkaupungissani Taihepessa isoja kisoja.” Vastasin, että ”tiedän, olen huomannut netistä.”

Jasonin välittämänä e-mail-suhteemme Elisabethin kanssa alkoi vähitellen lämmetä ja vuosien päästä, yllättäen, istuimme Tyynenmeren rallikuningattaren, Elisabethin, kyydissä kiitämässä yli Uuden-Seelannin korkeiden vuorien Elisabethin opettaessa minulle englanninkielen oikeaa ääntämistä.

 

Elizabeth kilpaili aikanaan rallissa Hannu Mikkolan kanssa. Nyt lajina on saappaanheitto.

Uuden-Seelannnin reissulla tutustuimme Taihapen uskomattomaan porukkaan muun muassa paikallisella työväentalolla, Rotary-klubilla ja hienoissa illanvietoissa, joissa saaren kuuluisa valkoviini maistui ja lammas paistui. Perehdyimme James Cookin löytämän saaren herkkuihin.  Uneksimme saappaan liidosta kauas yli sinisten merten. Olimme silloin jo lähellä päämääräämme. Suomalainen saappaanheittäjä ei kisaamaan paljon Uutta-Seelantia kauemmaksi pääse, eikä uusiseelantilainen pääse valtavasti Suomea pidemmälle.

Haaveisiimme kuului IBTA:n  Tyynemeren tukikohdan perustaminen  Taihepeen, josta käsin maailman hauskin urheilulaji voisi valloittaa Australian ja muut Tyynenmeren valtiot  ja  ottaa ne osaksi saappaanheittäjien  kansainvälistä kulttuuria.  Ajatus tuntui paratiisilliselta: silloin kun Uudessa-Seelannissa on talvi, on Suomessa kesä ja päinvastoin. Saappaanheittäjällä, joka ei maailmaa pelkää, olisi tästä lähtien ikuinen kesä.

 

Uuden-Seelannin liiton ja IBTA:n välinen palaveri pidettiin Ourajoen terassilla.

Kun nyt tapasimme Ourajoen terassilla, huomasimme, että yhteinen unelmamme on edennyt pienin askelin eteenpäin. Uudessa-Seelannissa toimii jo saappaanheittoliitto, joka tänä syksynä on valmis liittymään IBTA:an. Gumboot Dayn kautta Uusi-Seelanti on aloittanut kilpailukosketukset autralialaisten heittäjien kanssa. Viimeiset kaksi Gumboot Dayn kisaa on käyty IBTA:n välinein ja säännöin, lukuun ottamatta sallitut heitot kuuteen rajoittavaa pykälää. Ensi vuonna kilpailussa heitettäisiin kuuden heiton finaali, joka olisi IBTA:n virallinen kilpailukalenterikisa.  Gumboot Day voisi toimia myös karsintana, jossa valittaisiin Uuden-Seelannin maajoukkue lajin maailman-mestaruuskisoihin. Tosin MM-matkan rahoitus oli ratkaisematta vielä.

Söimme merilohikeittoa, josta Jason totesi:  ”Salmon is a Finnish lamb.” Uudessa-Seelannissa ei ole lohta, vain sateenkaarirautua, jota saa pyydystää  luvanvaraisesti henkeä kohti kuusi kappaletta, mutta sitä ei saa kaupassa myydä.  Olin havaitsevinani, että ”suomalainen lammas” maistui vieraille. Tällä kertaa vieraat eivät ehtineet saunomaan, mutta Jasonin kanssa sovimme, että jatkamme lähiaikoina kansainvälisen yhteistyön ideointia saunan lauteilla.

Elizabeth tutkii videoita Petroskoin MM-kisoista.

Miljoona, miljoona saapasta

Kannatan viisaiden saappaanheittoliittojemme valitsemaa linjaa Annetaan kaikkien kukkien kukkia! Olen pikkupojasta lähtien ollut tuon sulotuoksuisen ja huumaavan ajatuksen fani.

Annetaan kaikkien kukkien kukkia – ajatuksen esitti 1960-luvulla Kiinan palvottu johtaja Mao Tse Tung valmistellessaan kulttuurivallankumousta tappavin seurauksin miljoonille erilaisille kukille.

Koulussa kirjoitin aineen suuresti arvostamani äidinkielen opettajan Esa Helanderin antamalla otsikolla Annetaan kaikkien kukkien kukkia. Olin Mao-fani, koska kuvittelin Maon markkinoiman kommunismin tarkoittavan samaa kuin vapaa seksi. Kukaan ei oikaissut. Sain aineesta ysi plussan.

Kumma kyllä, miljoonien kukkien kalmantuoksuinen historia ja elämässä kokemani kolhut eivät ole lannistaneet nuoruuden idealismiani. Kumisaappaanheitto ja erilaisten saappaiden ja heittäjien kukinta merkitsevät minulle edelleen lähes samaa asiaa kuin vapaa seksi.

Ah, ruusumeren tuoksu
oli voimakas ja vahva
Kaikki uljaat sotamiehet
hoiperteli kedolla
Ne venäjäksi kirosivat
Turkiksi ne manas
Vaan ei aikaakaan kun olivat
jo soltut unessa

Tuon ruusumeren kauniin nään
Se on maa ei kenenkään

Vladimir Visotsky (suomentanut Turkka Mali)

Saksan Saappaanheittoliiton puheenjohtaja Anita Otto ja Saapaskissa kumisaapassissien muistopatsaalla.
tilausnumero
Taihapessa ravintolalaskukin tuodaan saappaassa.
katuunmaalattu
Saappaanheittäjien pääkaupungissa katu on saappain koristeltu.
nayteikkuna
Saapas on esillä taihapelaisten firmojen näyteikkunoissa.
Kumisaapas näkyy firmojen logoissa.
Sisäpiirin saapashuumori kukoistaa.
Saapasleima kädessä on pääsylippu bileisiin.

Hauskuuden ytimessä


Show goes on ja matka jatkuu.

Ilmapiirin käydessä ahtaaksi minua lohduttaa ajatus katsella maailmaa suurena saappaanheittokomediana, jonka toteuttajina meillä jokaisella on oma ihmiskuntaa huvittava sivuroolimme, jos ei kovin suurta, niin ainakin pieni.

Tällaiseen koomiseen näytelmään hyvin sopivat niin ulkoavaruudellisia viestejä Heittäjien klubiin lähettelevät sivustaseuraajat kuin me välillä änkyröintiin taipuvaiset mutta pohjimmiltamme hyvää tarkoittavat sydämenpaloiset.

Kun välillä pipo puristaa niin rankasti, että näköhorisontti hämärtyy, olen kokenut itseironian lääkitsevän voiman. Tuon tuostakin höpötän itselleni:

”Et sinä tosiaankaan ole se kirkkain kynttilä kattokruunussamme, vaan melko himmeä ja välillä ihan pimee. Mutta show goes on ja matka jatkuu.”

Uuden-Seelannin saapaskentällä olimme suomalaisen mittapuun mukaan keskellä huippu-urheilutapahtumaa: yleisöä oli paljon eli enemmän kuin suomalaisessa keskivertoisessa jääkiekkoliigan ottelussa.

Uusiseelantilaiset kisajärjestäjät korostivat kumisaappaanheiton hauskanpitoluonnetta. Suomalaisesta näkökulmasta poiketen heidän mielestään hauskaa ei ole vain pitkä heitto. Erityisen hauska ja viihdyttävä voi olla täysin epäonnistunut heitto ja se koko koominen prosessi, kun kokemattomalla heittäjällä vaativassa teknisessä suorituksessa menee alusta lähtien kaikki pieleen ja saapas putoaa mahdollisesti omaan päähän. Yleisö taputtaa ja iloon yhtyy myös heittäjä. Onko tosiaan mahdollista, että uusiseelantilaiset osaavat nauraa itselleen? Siinä esimerkillisen fiksu kansa, jossa kytee uuden ihmisyyden mahdollisuus. Rehti suomalainen karvalakinnosto heille!

[HTML2]
Todistetusti huippu-urheilija, rallitähti Elizabeth Mortland, soveltaa autourheilussa saatuja oppeja saappaanheittoon luovalla tavalla, joka saa yleisön riemastumaan.

Taihapelaiset siskomme ja veljemme ottavat hauskanpidon hyvin vakavasti ja tosissaan. He ovat perustaneet Taihapen yliopiston ja sinne hauskuusopin professorin oppituolin. Saappaanheittoprofeetta Michael Abraham on titteliltään professor of joynery Taihapen yliopistosta.

[HTML1]
Michael Abraham kertoo miten kuminen hauskanpitokulttuuri sai Taihapessa alkunsa.

Hauskanpito eli joynery on kaksimielinen käsite. Se ääntyy samalla tavoin kuin joinery, joka tarkoittaa puusepäntyötä. Puuseppien kanssa paljon tekemisissä olevana tiedän, että nikkarointi ja hauskanpito ovat lähempänä toisiaan kuin äkkiä huomaamme. Puusepäntyö on millimetrin kymmenesosan tarkkaa ja suurta taituruutta vaativaa puuhaa, jota siihen kipinän saaneet pitävät verrattoman hauskana ja moni harrastaa sitä koko elämänsä ajan. Samoin on maailman hauskimman urheilulajin, kumisaappaanheiton laita.

Uudessa-Seelannissa me elimme hetken aikaa kumisen hauskuuden ytimessä.

[HTML3]
Viattomuuden loppu? Boot Throwographer näyttää miten kumisaapas suomalaisopein liitää.

[HTML4]
Saapaskissa lataa TV-näytöksessä reilusti yli 40-metrin heiton.

[HTML5]
Saapaskissa huolehtii naisheittäjien opastuksesta.


Kuulijat imevät Boot Trowograhpehin valmennusoppeja silmätarkkana.

[HTML6]
Valmennus puree. Taihapelainen 17-vuotias lahjakkuus liidättää yli 42 metriä.

Kahden sissitoimittajan kohtaaminen

Meitä sellaisia toimittajia ei montaa ole, jotka olemme vuosia omistautuneet saappaanheiton raportoinnille. Siksi oli lämmin hetki tavata Terry Karatau, Central District Timesin reportteri, joka jälleen viime viikkoina on kirjoittanut useita artikkeleita kumisaappaanheitosta ja useimmiten juttu on sijoitettu etusivulle isoimmalla mahdollisella otsikolla.

Verbaalinen hauskanpito maailman hauskimman urheilulajin parissa on kovaa työtä, aiheen tutkiva journalismi vielä rankempaa ja sen näkee minun ja Terryn olemuksesta.

toimittajajari
Terry ja Saapassissi

Terry oli meitä autoineen vastassa, kun junamme saapui Taihapen asemalle ja yhtenä viimeisistä hän oli meitä hyvästelemässä. Terryn viimeisimmän etusivulta alkaneen ja sisäsivuille jatkuneen jutun aihe oli Gumboot Goodness, kumisaappaaseen liittyvää elämäntapaa hellivä otsikko, jonka monimerkityksisyyden vivahteita on mahdoton suomenkielelle kääntää.

Muita Terryn mainosrahoitteisesti toimivan lehden tuoreimman numeron jymyjuttuja on harvinaisen vieraan, albatrossin laskeutuminen Taihepeen, josta pahasti uuvahtanut sankarilintu kuskattiin paikalliseen terveyskeskukseen hoitoa saamaan, jotta se jaksaisi jatkaa loputonta, ylpeää sinisenmeren liitoaan.

Lehdessä on myös asiantunteva artikkeli nykyajan lampaankasvatuksesta – kiehtovaa luettavaa alan nopeasta kehityksestä ja uusista virtauksista tietämättömälle suomalaiselle – sekä paikallisen kirkollistoimittajan kirjoittama sensaatiojuttu: kymmenen uusiseelantilaisen tiedemiehen porukka on avoimessa kirjeessä kumonnut evoluutioteorian paikkansa pitämättömänä ja taipunut Raamatun luomiskertomuksen kannalle.

Näihin juttuihin on tuskin Terry Karataulla osuutta tai arpaa. Viime viikot mies on keskittynyt Gumboot Dayn ja maailman hauskimman urheilulajin julkituontiin. Lehden etusivulla Terry lupaa palata aiheeseen myös Central District Timesin seuraavassa numerossa.

ollitvssa

Gumboot Day -päivän iltana me suomalaiset ja saksalaiset saapassissit esiinnyimme Uuden-Seelannin Ykkös-TV:n pääuutislähtetyksessä. Kuvassa haastattelua antaa Boot Throwographer.

[HTML1]

Yllä videointi Uuden-Seelannin Ykkös-TV:n lähetyksestä. Tästä löytyy laadukkaampi video, kunhan jaksatte odottaa sen latautumisen ja katsoa toisinaan tulevat alkumainokset.

Minun ja Terryn kollegat Napierissa työskentelevät arkkitehtuuriltaan komeassa talossa, joka edustaa art-deco -tyyliä.

Myös virallinen Taihape ja kaupungintalo liputtavat kumisaappaan kunniaa.

Jäähyväiset kumisaappaan maailman pääkaupungille. Tämä oli viimeinen näkymä Taihapesta ennenkuin astuimme meitä kohti Wellingtonia vievään junaan.

Kaksi pikataivalta yli vuorten

Aamusumua matkalla Napieriin

Maaseudun ja saappaanheittosalojen tutkija Boot Throwographer syöksyi eilen Overlander- junalla hurjasti keinuen ja kiskot kolisten pitkin kapearaiteista rataa kohti Uuden-Seelannin pohjoissaaren eteläkärkeä, Wellingtonia. Äsken jätimme kyynelehtiviä hyvästejä Saksan saapassisseille. Minä ja Kissa sekä Lily Woodpecker olemme ainoat eurooppalaiset sissit Kumisaappaiden Maailmanpääkaupungissa Taihapessa ja kohta mekin poistumme B. T-ographerin perään.

Matkamme tähänastista osuutta voi kuvata hurjavauhtiseksi, elämyksiä sekä paljon myös tuttuja olen kokenut tämän ennenkin -tuntemuksia sisältäneeksi saappaanheittoseikkailuksi, jonka käänteiden raportoinnissa ei yksikään bloggaajamme ole ehtinyt pysyä täysin mukana.

Sissijoukkoamme uhkaamattoman pitkästymisen torjunnasta on innolla huolehtinut emäntämme, 1970-luvun kansainvälinen rallikuski, Uuden-Seelannin sorateiden kuningatar Elisabeth Mortland, jonka kyydissä jyrkkärinteisen vuoriston kapeilla slalomteillä saimme eilen näytteen nopeasta siirtymisestä Taihapesta puolentoista sadan kilometrin päähän Napierin art-deco-kaupunkiin ja takaisin.

Elizabeth Mortland

lampaat

Lampaita tiellä

Rallia yli vuorten

Napierin helteestä kiisimme vuorten yli grilli-iltaan Taihapen Rotary-klubin vieraaksi. Kaupungin saappaanheittopäällikön Colin Bairdin kanssa keskustelimme harjoitus- ja kilpailutoiminnan kehittämisestä Uudessa-Seelannissa, suomalaisoppien hyödyntämisestä kansainvälisesti ja Taihapen seudulla erityisesti, Uuden-Seelannin liiton perustamisesta ja sen liittymisestä IBTA:n jäseneksi, Uuden-Seelannin maajoukkueen luomisesta ja mahdollisuudesta osallistua MM-kilpailuihin sekä ajatuksesta järjestää Tyynenmeren alueella MM-kilpailut.

colin1
Saapaspäällikkö Colin Baird

Ennen ehtoollispöytään istahtamista hiljennyimme ruokarukoukseen.

Taihapen saapaspäällikkö tutustui netistä paperille otettujen kopioiden ääressä Saappaanheittäjien talon heittourheilijoille tarjoamaan palveluun ja lausui etusivun Siilipojasta ja Siilitytöstä kertovan runon kauniilla englanninkielellä pitäen asianmukaisen tauon ja painottaen kahta viimeistä säettä ”… Sport or sex – it’s up to you. Have you ever heard what is boot-throwing?”

Hänen silmistään näin, että hän piti runosta.

rotaryladyt

Taihapen rotaryleidejä