Keskiyöllä lauantai-illan vaihtuessa sunnuntaiksi nousee Uuden Seelannin suomalaista saapassissiryhmää kuljettava Finnairin kone siivilleen välilaskuja tehden. Matka kestää 27 tuntia. Välillä laskeudumme muun muassa Bangokiin, jonka lentokentältä on viestitty levottomuuksista.
Olen yrittänyt miettiä miten tuolla nukkuvan maapallon yllä ajan voisi viettää pitkästymättä. Joitain virityksiä olen tehnyt. Olen varannut matkalukemiseksi Anne-Liisa Palmu-Jorosen muistelmateoksen: Nokian vuodet – Mitä johtamisesta voi oppia. Veikkaan, että ei yhtään mitään, mutta olen toiveikas. Anne-Liisa vaikuttaa kohtalotoverilta. Nokia teki Anne-Liisan aikana jonkin moista maailmanvalloitusta, jopa onnistui siinä ja nyt on meidän ja IBTA:n vuoro. Ihmisen kannattaa kuunnella kokeneen puhetta, sillä toisiltamme me voimme oppia hyviä käytäntöjä.
Olen pakannut mukaan myös toisen teoksen, mestarikirjailija Kingsley Amiksen rakkainta harrastusta eli juopottelua asiantuntemuksella valottavan teoksen Otetaan taas. Amis on viljellyt harrastustaan lähes kaikilla maailman kolkilla. Näin kokemattoman oppipojan kuin minä on syytä nöyränä kuunnella asiantuntijan ääntä, kun hän reissaa kohti tuntematonta.
Tänään kävin ostamassa sanelukoneen. Olen luvannut Suomen saappaanheittoliiton uudelle toiminnanjohtajalle Eevalle valottaa saapassissien seikkailuja kahdenkymmenen vuoden ajalta ja hieman kauempaakin, sikäli kun kuuntelijalla kiinnostusta riittää. Sanelukone on siitä hyvä, että se taltioi tarinat sellaisena, kuin muistamme ne näinä seikkailujemme kuumimpina vuosina. Hieman yli viidenkymmenen vuoden päästä mentaliteettimme voi olla sellainen, että emme ehkä muista tai meitä ei enää kiinnosta kertoa niistä jutuista parhaita.
Saappaanheittäjien yhteistyö- ja tutkimusretki Uuteen Seelantiin alkaa. Jari ja Eeva lähtöiltana. |
Tärkeimmät välineet näyttävätkin olevan esillä – saapas, kitara ja avoin mieli. Hyvää matkaa ja menestystä tutkimusretkelle!