Suomalaisten ensimmäinen harjoitus osoitti, että varoitukseen on aihetta.

Gumboot Dayn järjestäjät Taihapessa olivat helpottuneita, suorastaan riemuitsevia, kun kerroimme, että heidän kilpailusaappaansa ovat vertailukelpoisia eurooppalaisten heittovälineiden kanssa ja joissakin heittämisen hauskuuteen liittyvissä elementeissä ylivoimaisia.

Mainitsimme, että myös Euroopassa pyritään saapasta kehittämällä takaisin kohti saappaanheiton kumisempaa ja hauskuutta suosivaa luonnetta, minkä tiedon taihepelaiset ottivat vastaan iloisin huudahduksin. Järjestäjät ilmaisivat halunsa siirtyä noudattamaan IBTA:n sääntöjä ja urheilullisesti hakevansa Euroopasta oppia, mutta saappaan kumia he pitivät imagoonsa liittyvänä arvokkaana tavaramerkkinä.

Keksin kera nautitun murukahvin ääressä visioimme paikallisella rotaryklubilla järjestäjien kanssa, että Taihapella on edellytykset olla IBTA:n Tyynenmeren alueen keskus, koska heillä on yhteydet uusiseelantilaisten lisäksi australialaisiin saappaanheittopaikkakuntiin. Taihepelaisilla on myös kova halu toimia Uuden-Seelannin saappaanheittoliiton alkuun panijoina ja luoda alueelleen huippuheittotiimi.

Totesimme, että meidän kahden omista lähtökohdistaan syntyneen saappaanheittokulttuurin kannattaa lainata ideoita toisiltamme ja ottaa oppia toisistamme. Ennen kaikkea on tärkeää, että teemme yhteistyötä, koska maailma on pieni.

Taihapeen äskettäin saapui Kumisaappaanheittopäivää kunnioittamaan kumisaappaanheittologian professori – englantilaissyntyinen sanavalmis ja arvostettu mies – jolta huomenaamuna nauhoitamme haastattelun Netti-TV:tä varten.

Meitä suomalaisia Taihapessa arvostetaan lajin urheilullisina tietäjinä, joista imetään oppia niin paljon kuin mahdollista. Kylän imagotuotteen maailmanmestarijulkkiksina olemme kysyttyjä vieraita niin taidenäyttelyn avajaisissa kuin kisaorganisaation kotihipoissa.

Gumboot Day ja kumisaapas näkyvät kaikkialla Taihapen katukuvassa ja firmojen logoissa.

Kisan aattopäivänä kilpailuasiantuntijamme Olli Rosenqvist paiskoo järjestäjien kanssa kentällä hartiavoimin, jotta IBTA:n sääntöjen periaatteet tulevat lauantain kilpailussa mahdollisimman tarkkaan noudatetuiksi. Vauhdinottoradan suhteen jouduimme kentän rajoitteiden takia tyytymään kompromissiin: rataa on heittäjällä käytössä vain kaksitoista metriä Taihepen kisoissa ennen käytetyn neljän metrin sijasta.

Panen pelolla merkille lieviä enteitä siitä, että huoli kisaorganisaatiossa kasvaa, kun jo ensimmäisessä harjoituksessa paljastui, että suomalaisten pitkät saapaskaaret eivät ole pelkkä lelusaappaanheiton luoma myytti vaan Suomesta löytyvät ehkä myös maailman parhaat kumisaappaanheiton taitajat. Miten hyödyllistä tapahtuman tulevan markkinoinnin kannalta kisalle olisi saada paikallinen voittaja.

Tämän vuotisen tapahtuman mediamerkitystä korostaa se, että suomalaisten pitämiä harjoituksia huomenna kello 10 on tulossa seuraamaan Uuden-Seelannin valtakunnallinen TV.

Kumisen Skellerupin tiistaiaamun harjoituksissa ensi kerran käteen saatuaan bloggaajanimimerkki Saapaskissa suhtautui heittovälineeseen etukäteen kriittisesti ja nuuhki sitä epäluuloisesti.

”Hyvä että kumia. Mutta liian lyhyt varsi ja epätasapainoinen”, hän silmämääräisesti arvosteli.

Sanoin optimistisesti: ”Saattaa se lentää. Materiaali on poikkeuksellisen hyvä. Skellerup on kumiltaan huippukauden nokialaista jäykempi. Sopiva kimmoisa jäykkyys on saappaanheitossa kova valtti.”

Kumisaapaskaudella taitonsa oppineena Saapaskissa hallitsi itselleenkin yllätykseksi kumisaappaanheiton heti ja ”bäng” osui oikeaan aikaan. Harjoitusta suosi erinomainen kumisaapastuuli. Ensimmäinen heitto lähti kuitenkin liian alas mutta se oli pitkä. Saapaskissa innostui.

Saapaskissan saapas liitää takalaittoman yli taustalla häämöttävän aidan.

Kolmannella yrityksellä se tapahtui. Saapas liiteli kauas, yli kentän takalaitana olleen aidan ja löytyi aidasta monen metrin päästä kuilun reunalta. Jos heitto olisi ollut 30 senttiä pitempi, saapas olisi syöksynyt 50 metriä alaspäin ja sen noutamiseen olisi tarvittu vuorikiipeilijän välineistöä.

Laskin, että kuilun reunalle yltääkseen saapaskaaren täytyi olla 55 metriä pitkä.

”Kerrankin se pysyi sormissa”, Saapaskissa iloisesti yllättyneenä kommentoi.

Tyytyväinen Saapaskissa antaa saappaasta lausuntoa medialle.