Eilen suomenkielistä blogiani silmäiltiin 506 kertaa. Ehkä joku luki. Tai jopa katsoi kuvan tai pari, kuunteli ehkä biisin. Se oli tähänastinen ennätys.  En väitä, että minulla olisi ollut vuorokauden aikana 506 eri lukijaa.  Ehkä juttujani selaa vain muutama kymmenen friikkiä.  Parhaassa tapauksessa vain yksi. Tiedätkö, olen ylpeä sinusta! Miten tärkeää rujojen ajatusten yksinäisen tien kulkijalle on se, että joku edes vilkaisee häntä, ohikulkijaa, ikkunasta. Sitä ei silloin tunne olevansa niin yksin. Tiedätkö, minä rakastan sinua!

Erityisen ihmeelliseksi Sinun vierailusi täällä tekee se, että vaikka tällä kertaa päätän kirjoittaa vain hauskoista asioista, kuten Matti Vanhasesta  tai, mikä ettei,  moottorisahan terähuollosta, niin ajatus jotenkin kumman pakkomielteenomaisesti  lipsuu liitävään kumisaappaaseen, sellaiseen melko jäykkään ja katapulttimaiseen, koko kädellä tartuttavaan. Siitä puhe mistä puute?

On selvää, että tämän blogin lukijoiden valtavirtaan eivät kuulu laiseni kumisaapashipit ja todennäköisesti sinäkään et ole heitä. Luultavasti et ole koskaan heittänyt minkäänlaista saapasta, etkä joutunut tuon turmiollisen paheen imuun. Se on kuin rakastelua. Sen rytmi tulee niin viettelevällä tavoin uniisi. Minä varoitan Sinua siitä: se on tie, josta yksinkertaisella tavalla ei ole normielämään paluuta. Painotan: älä koskaan heitä saapasta! Muuten on vaara, että Sinusta tulee laiseni kumisaapashippi, ja laiminlyöt asiat, jotka elämässä oikeasti ovat tärkeitä.

Minä tiedän Sinusta, lukijani, Google Analyticsin ansiosta jotain ja siksi tunnen suurta tarinankertojan vastuuta, etten johdata sinua valheelliselle tielle. Sinä viivyt blogissani keskimäärin hieman yli kuusi minuuttia, sopiva aika ehkä yhden biisin kuunteluun. Vain yhdessä tapauksessa kymmenestä sinä poistut täältä välittömästi ja otat sen riskin, että minä kerron sisäpiirin vitsin tietämättäsi juuri Sinusta. Toisaalta, enhän minä Sinua tunne, joten miten voisin kertoa?

Erityisen onnellinen olen siitä, että myös Sinä kerrot anonyymisti tarinoita minulle. Tästä blogiseurustelusta tulee ikään kuin intiimimpää, kuitenkin tavalla, jolla emme kumpikaan loukkaa toistemme intimiteettiä.

Yleisin hakusana, jolla lukija googlettaa Saapassissin blogin, on miffy. Sen ansiosta Matti, Miffy ja mää on luetuin blogini. Aikanaan sain kovimman mahdollisen kriitiikin tuosta blogista parhaalta kaveriltani ja sen jälkeen häpesin sitä viikon päivät. Mietin, että olen kirjoittajana ihan paska. Nyt minun on syytä esittää nöyrin kiitos blogini markkinoinnista henkiselle sielunsiskolle, hippityttö Miffylle. Suosio myös sivisti minua, sillä minun oli pakko googlettaa hakusana miffy ja paljastui, että alun perin hän on japanilainen animaatiohahmo. Tämä todistaa, että lukijani ovat harvinaisen sivistyneitä ja kiinnostuneita itämaisesta kulttuurista.

Korkeaa sielun sivistystä viestivät myös kärkiviisikon seuraavaksi suosituimmat haut: kakkosena on saappaanheitto, kolmantena tuppeen sahattu lauta (kiitos Matti), neljäntenä sinisen meren strategia ja viidentenä boheemielämää.  Toivon vilpittömästi, että edes jotenkin voisin palvella noin monipuolisesti asioista kiinnostunutta lukijakuntaa, edes joskus, vaikka vain esteettisesti kauniilla musiikilla.

Entä mitkä ovat omia lempihakujani, joilla blogiini on tultu? Ne ovat työnantaja uhkailee, haun kirjoittajan kanssa ehdottomasti haluaisin keskustella, ja sitten kaikkien hakujen kuningatar:  valkoiset sex saappaat.

Miten Google osasikin johdattaa henkisen sielunsiskoni tai ehkä veljeni juuri minun blogini pariin? Miten se voi tietää, että kirjoitan tätäkin tarinaa valkoiset, seksyt saappaat jalassa, reisiäni verhoten mustat verkkosukat.

Ei maar… Olen karu saappaanheittäjä, joka ei minkäänlaisia saappaita jalkaansa pane. Olen paljasjalkainen kumisaapassissi.

Saappaanheiton viettelemiä: maailmanmestari, bloggaajanimimerkki Saapaskissa täytti eilen neljännesvuosisadan.

Saapaskakussa riittää kaikille jaettavaa.