Hieman ennen MM-kilpailuja se tapahtui. Noin 450 projektinjohtamisen ammattilaista 45 eri maasta  kokoontui Helsinkiin IPMA:n (Projektin johtamisen kansainvälisen liiton) maailmankongressiin ja gaalaillan ohjelmana Kalastajatorpalla heille tarjoiltiin laatuviinien maistelun lomassa saappaanheittoa.

Häpeissäni tunnustan, että me kokeneet saapassissit, vaikka mukana oli kolme vetäjää osaavimmasta päästä, meiltä karkasi homma hanskasta.

Teimme kenttää, erikoismodifioituja saappaita oli varattuna riittävästi ja kirjanpito oli järjestetty. MM-Eeva kiskaisi näyteheiton iltatuulessa yli 40 metrin ja väki oli innoissaan.

[HTML1]

Kun sitten erimaalaiset ihmiset saivat tilaisuuden heittää, mukavia ihmisiä, niin ensin kirjanpito putosi kyydistä, lopulta mittauskin, innostus tallasi jalkoihinsa järjestyksen. Hauskaa oli, joka päättyi vasta, kun saappaat olivat hukkuneet nurmikenttää reunustavien orapihlaja-aitojen tiheikköihin, joista niitä ei löydetty.

[HTML2]

Jätimme kirjatut tulokset järjestäjille, joilla voittajille oli varattuna palkinnot. Opimme esittelystä muutaman luonnonlain: 1) Ei 450 ihmistä, kaikki, voi mitenkään tehdä edes yhtä heittosuoritusta 1,5 tunnin ainana. 2) Jos joku olettaa, että läheskään kaikki tuosta ihmismassasta ei halua heittää saapasta, niin hän on väärässä. 3) Saapaskentällä pitää olla koko ajan sotilaskuri, varsinkin jos kilpailijoina ovat kansainväliset projektinjohtajat, muuten homma karkaa hallitsemattomaksi.

Lämmin kiitos kaikille osannottajille! Innostuksenne antoi uskoa saappaanheiton kansainväliseen levitykseen. Teillä on se, mikä maailmassa hankkeiden onnistumisen kannalta on tärkeintä – valtava innostus. Se teillä ja meillä saappaanheittäjillä on yhteistä!

[HTML3]

Jari Isokorpi