Teen rohkean veikkauksen. Pasi Kuusinen heittää saapasta yli 70 metriä tänä kesänä ja hän tekee sen uudella, notkealla Siilillä.

Tuleeko 70 metrin ylityksiä muiltakin, sitä en uskalla arvata ja kenelle kesän jälkeen jää maailmanennätys, on vielä vaikeampi ennustaa.

Saappaanheittäjät ovat paitsi lahjakasta ja hauskaa väkeä, myös periksi antamattomia ja pelottomia. Uuden Siilin hyötykäytössä tärkeitä heittäjän ominaisuuksia ovat rohkeus ja luottamus: notkea liitää älyttömän pitkälle, kun sille antaa mahdollisuuden. Ja mikä parasta: taide ja omaleimainen kauneus palaa saappaanheittoon.

Eräästä asiasta olemme Pasin kanssa yhtä mieltä: notkea saapas suosii voimakasta, taitavaa, hyvää heittäjää. Penkkitulos ei voiman kriteeriksi riitä.

Yhdessä arvelimme, että notkean saavat lentämään parhaiten ne, jotka nykyäänkin ovat rankinglistan kärjessä. Mestaruuteen ei ole oikotietä.

Silmämääräisesti totesin, että Pasi on talven aikana saanut yläkroppaan voimaa lisää. Kun Pasin heittoja videolta tutkimme, saatoimme todeta, että rytmiikka pelasi loistavasti ja Pasin vuosien ongelma, heiton kallistuminen vetovaiheessa vasemmalle, oli korjaantunut. Tukivarsi piti! Mielessäni mietin, että jos heiton rytmiikkaa säätelevä hermotus ei väsy ennen kesää, tämä paketti merkitsee 70 metriä.

Pasi ja notkea Siili kohtasivat tänään ensi kertaa meillä. Teidän olisi pitänyt nähdä heittäjän ilme. Se paljasti sen, että ammattimies tunnistaa parissa sekunnissa hyvän välineen ja luottaa siihen.

Analysoimme uutta saapasta pitkäänkin ja melko syvällisesti. Myös mittanauhan avulla totesimme mielenkiintoisia asioita. Koska arvelen Pasin haluavan kertoa havainnoista omassa blogissaan, jätän tehtävän mielihyvin hänelle.

Itse tutustuin notkean prototyyppiin ensi kerran heinäkuussa 2006 italialaisella saapastehtaalla. Se valikoitui käteen valtavasta saapasvalikoimasta. Minimivaatimus meidän uudelle heittourheilun erikoissaappaallemme oli, että se olisi elastinen, siis kumimaista materiaalia. Protyyppi täytti hyvin tuon materiaalisen vaatimuksen, jossa muista heittolajeista meidät erottaen piilee harrastuksemme hauskuus ja sielu.

Ensimmäinen koeheittoni Aquasanta Termen kentällä oli lupaava: se kantoi 55 metriä. Myöhemmin hallioloissa talvella pommitin tasaista 53 metriä. Mutta enhän minä ollutkaan enää huippuheittäjä, vaan entinen huippuheittäjä. Osaavissa käsissä tiesin heiton kantavan paljon pitemmälle.

Notkean tulo merkitsee sitä, että saapaskentillä nähdään jälleen sellainen ihme kuin liidon kauneus, joka kaikkein nuorimmalle saapaspolvelle on kokematon elämys.

Jari Isokorpi