Paistit kypsyivät nuotion alla

Tuli sytytetään hautaan lauantai-aamuna kello 7.30.

Paistit kääritään märkään leivinpaperiin ja folioon. Hirvipaketin saapumista odotellaan.

Hiilet lapioidaan kuopasta kottikärryyn.

Märkään sanomalehteen käärityt paistipaketit lasketaan hautaan puolen päivän jälkeen.

Paistit peitetään hiekalla ja päälle kaadetaan kuumat hiilet.

Haudan päällä palava nuotio vaatii vartiointia.

Paistihautaa vahtiva Vilma-koira.

Paistit kypsyvät haudassa iltaan saakka.

Paistien kypsymistä odotellessa urheillaan, saunotaan ja uidaan.

Uusi tähtiheittäjä Satakunnasta.

Valko-Venäjälläkin urheillaan. Myös Kokemäen kisojen suoraa lähetystä seurataan.

Suomi-Tsekki -ottelun jälkeen paistit haetaan haudasta.

Sikaa, hirveä ja karitsaa.

Reilu kymmenen kiloa hautakypsennettyä lihaa katoaa parempiin suihin.

Hauta valmistui ajoissa

Seinät vahvistettiin kiuaskivillä, joiden päälle lapioitiin savea.

Loppusiivous.

Paistit lasketaan hautaan minkkiverkolla.

Tuli tehdään etäälle rakennuksista.

Elämme valkovuokkojen aikaa.

Vaimo laajensi hautaa

Ensimmäisellä haudankaivajalla oli uusiseelantilaiset heittovälineet jalassa, naisten virallista kokoa. 

Hauta kaivettiin vaimon laskemien mittojen mukaan, jonka jälkeen hän hyväksyi työn. Myöhemmin illalla, tehtyään tarkistuslaskelmia ja edelleen mittailtuaan hän muutti mieltään ja päätti laajentaa hautaa. Itse epäilin ja kyselin, että riittääkö varmasti syvyys. Vaimo vakuutti mittatuloksiin vedoten, että se riittäisi. Vakuutus ei täysin hälventänyt epäilyäni.

Pohja on vatupassissa.

Meitä oli vannottamalla kielletty ryhtymästä lisätoimiin. Koska vauhtiin oli päästy, emme täysin malttaneet mieltämme, tai siis, vaimo ei malttanut. Haudan vieressä oli tiiliä ja hän päätti sunnuntai-illan ratoksi vuorata haudan. Pohjalle asetettiin rakennustyöstä ylijääneitä punaisia tiiliä ja niiden päälle tehtiin lattia ja seinät kauniin keltaisista tulitiilistä. Hautaan muodostui uunimainen rakenne. Lähes letkallinen tiiliä siihen meni.

Kivinen arkku.

Olimme viikkoa aikaisemmin vaihtaneet saunan kiukaaseen kivet. Vanhat kivet oli muovikorissa kiikutettu tulevan haudan reunalle, jos niille vaikka löytyisi hautausprojektissa jotakin hyödyllistä käyttöä. Jo tehonsa menettäneillä kiuaskivillä vaimo tuki haudan tiiliskiviseinien ulkoreunat, jotta rakennelma olisi tukevampi.

Eilen soitin pappilan isännälle. Tunnen hänet laajalti kaivaneena ja myös muinaushautoja tutkivana henkilönä, joten pidin häntä asiantuntijana erilaisiin hautauksiin liittyvissä jutuissa. Tervehdyssanojen jälkeen ensimmäiseksi hän harrastuneen uteliaana kysyi, että ketä sinä ole hautaamassa. Jonkun lemmikin ehkä? Jos kyse on rosvopaistista, uhriksi pappilan isäntä suositteli karitsaa.

Sanoin, että valitettavasti satakuntalaisuuteen taipuvainen sukumme ei ole vuosisatoihin suostunut syömään lammasta, koska kylillä kiertää sellainen huhu, että lammas maistuu villalta. Itse olen lampaiden ystävä niin toverillisessa kuin kulinaarisessa mielessä, mutta hautausprojektissa joudun alistumaan sille tosiasialle, että sukumme suosii sikaa.

Sain pappilan isännältä loistavan vihjeen paistin kypsytyksen tehostamiseksi. Kun uhri on haudassa, folioon ja märkään aamulehteen käärittynä sekä tulisilla hiilillä ja sannalla peitettynä, haudan päälle kannattaa panna rautalevy ja polttaa levyn päällä nuotiota.

Pidän ideaa loistavana. Epäilen vain, suostuuko suku siihen!

Tontille kaivettiin hauta

Hauta kaivetaan mittojen mukaan.

Tänään syntymäpäivänäni lapio iski kovaan savimaahan lähellä juhannuskokkoa. Maa on haudan kaivamiseen erinomainen ja sopivan syvyinen, tasapohjainen kuoppa syntyi isokorpilaiset työtaidot perineeltä tyttäreltä ja vävypojalta ripeästi. Oli kunnia johtaa tehokasta työtä.

Määräys haudan kaivamiseen tuli suvulta. Siskon perhe ilmoitti, että haudan on oltava valmis 24. toukokuuta mennessä. Samalla meitä kiellettiin tekemästä muita toimenpiteitä oma-aloitteisesti. Lankomies Asko tulisi varhain kyseisenä aamuna johtamaan hautausta ja siihen valmistavia toimia.

Kaivajat poseeraavat työnsä ääressä.

Siskon perhe ei ole ensi kertaa asialla. Joitain vuosia sitten he toteuttivat projektin Isossakorvessa. “Hiekka vain kirskui aamuyöllä hampaissa”, muisteli mukana ollut sillä kertaa lievästi epäonnista tapahtumaa.

En tässä vaiheessa kerro hankkeesta enempää. En nimittäin voi vielä mennä takuuseen projektin sataprosenttisesta onnistumisesta. Kysymys on vaativasta, työläästä ja aikaa vievästä toimenpiteestä, jonka toteuttamista niin monet ovat hiljaa mielessään hautoneet, mutta vain harvat saattaneet sen onnekkaaseen lopputulokseen. Paljon enemmän on tarinoita hankkeen pieleen menosta kuin loistavasta onnistumisesta.

Millaisesta projektista siis on kysymys? Lukijat voivat esittää oman teoriansa vaikka blogi-kommenttina. Palaan myöhemmin asiaan, jos minulla on jotain kerrottavaa.

Hauta.