Paremmassa maailmassa

Maailman vanhin paikkakunta on Raamatun mukaan Loimaa ja toiseksi vanhin Thaimaa (vapaasti muistellen ”Alussa Jumala Loimaan ja sitten Thaimaan”, vai oliko se toisin päin?). Joka tapauksessa Thaimaa luonnoltaan muistuttaa mainitun teoksen kuvailemaa Paratiisia (ja elämänsykkeeltään synteineen menneiden aikojen Pariisia).

Kokkosen terassilla. Alla syntinen kaupunki ja meri.

Elääksemme, eikö vaellukseemme pidä sisältyä runsaasti monipuolisia syntejä, sellaisia, jotka tuottavat aisteille iloa? Miksi muuten haluaisimme elää? Jos syntejä on liian vähän, ne voivat yksipuolisuudellaan tehdä elämästä kuolettavan tylsää. Kun syntejä on riittävästi, ei ihminen ehdi harjoittaa mitään niistä tuhoavassa määrin, vaikka hän lopulta paheellisena vanhuksena johonkin syntiin kuukahtaa, kuten me kaikki.

Synnit tasapainottavat toisiaan. Paratiisissa kaikkien aikojen elämäntapakonsulttien hysteerisesti varoittamia syntejä oli tarjolla yllin kyllin; sitten Luoja tuli katumapäälle ja ilmoitti, että jokainen synti on hiellä ansaittava.

Rikastuakseen papit keksivät panna synnit verolle, koska huomasivat, että syntejä saattoi keksiä loputtomiin, salavuoteudesta juopotteluun, ja ihmiset sopivasti uhkailtuna maksoivat niistä mielellään sakkoa ja istahtivat häpeäpenkkiin. Suurta julkisuutta saaneen synnin jälkeen köyhimmälläkin oli jotain mitä muistella ja hymy huulilla ylpeillä.

Nykyisin synneillään ansaitsevat hyvin tuotteistettua propagandaa levittävät lääkärit, jotka perustelevat omaa ahneuttaan sillä, että syntisten hoito tulee yhteiskunnalle tolkuttoman kalliiksi, unohtaen kehaista, että onneksi nuo rahat päätyvät lähes lyhentymättä turvaan heidän yhtiöidensä veroparatiisitileille.

Sitä mukaa kun ihmiset yrittävät kuuliaisina karsia syntejään, lääkärit keksivät syntien listalle moninkertaisen määrän uusia muistamatta mainita, että henkisesti ja fyysisesti terve onnellinen ihminen elää vapaana vaistoaan kuunnellen ja valintoja tehden oman geneettisen erikoislaatunsa mukaan.

Sissit Tyynessämeressä. Vesi on kirkasta ja lämmintä kuin kylpyammeessa ja horisontin takaa vyöryvät mahtavat aallot antavat tehokasta hierontaa. Niihin on sekoittunut terveellistä merisuolaa.

Tätä kirjoittaessani tunnen äkillisen omantunnon pistoksen, koska huomaan harjoittavani nykyisistä kuolemansynneistä vaarallisinta, istumista, joka lääkärien mukaan tappaa, vaikka voisin terveellisesti astella Pattayan rantakatua raikkaassa merituulessa viemärien löyhkässä vihreistä tupakanlehdistä käärittyä sikaria poltellen; tämä on sitä runoilijan itsetuhoista elämää; mutta mennään asiaan.

Pattayalla tapaa varsin syntistä porukkaa, muun muassa suomalaisia saappaanheittäjiä, jotka viettävät talvea elämästä nautiskellen. Eräs heistä on lukijoidemme hyvin tuntema Esa Kokkonen.

Komea residenssi, jossa Esa vaimoineen asustaa, sijaitsee Tyynenmeren rannan tuntumassa. Terassilta aukeaa näkymä yli elämää kuhisevan vehreän kaupunkiparatiisin merelle. Esa yrittää viettää kaikkien ohjesääntöjen mukaista elämää. Aamuisin hän suorittaa kahden tunnin lenkin hiostavilla rantakaduilla, tekee voimisteluharjoituksia ja syö sen jälkeen vaimonsa laittaman terveellisen aamiaisen, josta ei kuituja puutu. Sanomattakin on selvää, että hän menee illalla ajoissa nukkumaan. Tupakkaa hän ei polta, mutta ottaa olutta ja votkaa ihan Saapassissin tahtiin hyvässä seurassa. Esan suuri pahe on thaimaalainen Tom Yam keitto.

Suomeen palattuaan Esa maksaa synneistään kovan hinnan. Suomi luottaa eläkeläisiinsä ja heidän loputtoman korkeaan työpanokseensa ja niissä talkoissa Esa vastaa useampaakin miestä niin kuin maaseudulla kasvaneen ja maailmalle onneaan etsimään lähteneen miehen kuuluu. Hän saneeraa asuntoja toisessa työpaikassa ja tekee korkeatasoisia sisustuksia toisessa. Lisäksi hän huolehtii Kansainvälisen saappaanheittoliitto IBTAn taloudesta ja hoitaa liiton yhteistyösuhteita moneen maahan. Tulevaisuus näyttää siltä, että liitto tarvitsee hänen palveluaan entistä kipeämmin, sillä jonkun on tehtävä liitossa töitä.

Urho Kekkoseksi epäilty mies, Sissi ja Kokkonen baarissa.

Esan naapurina asuu Kekkosen näköinen mies. Hän on syntyisin Pielavedeltä, Lepikon torpan lähistöltä. Kiistämme Veljen eokon liikkeelle laskeman huhun, jonka mukaan Urho Kekkonen eläisi Thaimaassa nimensä muuttaneena, koska hän lavasti dementiansa ja kuolemansa, kun hän ei ikämiehenä halunnut johtaa niin suurta maata kuin Suomi ja Neuvostoliitto yhdessä, vaikka naapurin johtajat sellaista hänelle ehdottivat.

Jotain samaa Esan naapurissa ja Kekkosessa on, mikä viittaa yhteiseen pielaveteläiseen geeniperimään. Katsokaa miehen terävää, älyllistä katsetta ja hänen komeaa kekkoslaista nenäänsä. Samaa ilmiötä esiintyi omalla kotiseudullani. Isoisäni Matti oli tunnettu naistenmies, hauskanpitäjä ja humorististen tarinoiden kertoja. Jos en paljoa häneltä perinyt, niin on minulla Matin nenä. Samanlainen nenä on lähiseudulla monella muullakin. He ovat usein keskivartaloltaan melko täyteläisiä ja yllättävän moni ansaitsee elantonsa tarinoita kertomalla. Yhdennäköisyydestä seudullamme liikkui aikanaan erityyppisiä huhuja, mutta mitään geneettistä yhteyttä isokorpilaisten nenien välillä ei pystytty todistamaan.

Kekkosen näköisen miehen, Osmon, maailmaa kiertävät saappaanheittäjät tuntevat innokkaana saapasmatkaajana. Hän on sen rakennusfirman omistaja, jossa Esakin muilta kiireiltä ehtiessään tekee töitä. Hän on myös, paljastettakoon se tässä, saappaanheiton salainen tukija, joka ei halua tehdä siitä isompaa numeroa. Osmo on viettänyt Pattayalla Jongtien tienoilla 35 talvea peräkkäin.

Maalaispoika naiskauneuden keskellä. Osmon vaimo Mila, kansainvälisesti palkittu venäjänkielinen runoilijatar, ja Esan saapasmatkoilta tuttu vaimo Raili.

Osmossa ja Kekkosessa on ainakin yksi yhteinen luonteenpiirre, sinnikkyys. Yli 70 ikävuodestaan piittaamatta Osmo ei ole harkinnut jäädä eläkkeelle. Isoisäni Matti kuoli työnsä ääreen. Lääkäreitä hän sukumme kaikkien miesten tavoin kammosi. Kun sitten yksi mouhijärveläinen lääkäri, johon Matti hieman luotti, sai Matille kerrotuksi, että hän sairastaa keuhkosyöpää, joka tappaa pian, Matti lähti prahtin ajoon, kuten talvella 1958 joka aamu. Hänellä oli tuottoisa urakka. Monen entisen punavangin tavoin Matti arvosti varakkaan miehen mainetta. Parin – kolmen viikon päästä, eräänä aamuna tammikuussa, hän ei enää hengittänyt. Metsästä kuusen alta löytyi Matin salainen voimanlähde, joka auttoi häntä tekemään raskasta metsätyötä viimeiseen hengenvetoon saakka. Se oli iso pontikkakanisteri.

Sikari on kääritty isoista, vihreistä tupakanlehdistä.

Taistelupari

Tänä aamuna Esa ja Jari Pattayalla.

Aamulla heräsimme tuulen lempeästi kahisuttaessa palmupuita, kun ovelle koputettiin.  Siellä olivat Kokkoset. Istuimme terassille drinkille palmujen alle. Siitä ei ole montaa kymmentä metriä uima-altaalle. Hetken päästä siirryimme baariin.

Esaa en ole nähnyt viimeaikoina, vaikka olemme yhdessä hoitaneet saappaanheittoasioita neljännesvuosisadan. Välillä Esa aikoi hellittää ja vetäytyä eläkeläiseksi.  Saappaanheiton myrskyisät tapahtumat virkistivät kuitenkin hänen mielensä. Tunnen tuon luonteen piirteen, koska se on itsellänikin.  Me tunnemme täysillä elävämme siellä missä tapahtuu ja panokset ovat kovat. Epäilen, että säpinän alku saattoi pelastaa Esan hengen, sillä eläkkeellä on moni kuollut tyyneen tylsyyteen.

Voisi luulla, että missä saapassotien kaksi arpista veteraania kohtaa, siellä muistellaan menneitä. Kovissa paikoissa on oltu, mutta hauskaakin on ollut ja niin edelleen. Ja totta! Niistä muistoista voisi kirjoittaa pitkän tarinan. On kierretty maailmaa, seisottu podiumeilla urheilusankareina, hurmattu naisia, viihdytetty tv-yleisöjä, lobattu ministeriöitä, syöty mereneläviä saapastentehtaiden vieraina, tutustuttu outoihin kulttuureihin ja käyty lukemattomia saapassotia, joita silloin tällöin puhkeaa.  Puukot ovat heiluneet ja revolverit paukkuneet.  Tai ainakin niin kerrotaan.

Jostakin syystä meillä ei vieläkään ollut aikaa muistella menneitä, koska lähiajan haasteet saivat meidät liekkeihin. Suunnittelimme tulevia mielenkiintoisia neuvotteluita, jännittäviä strategisia siirtoja ja pohdimme lupaavia mahdollisuuksia saapasrintamalla, sekä maailmalla että kotimaassa.

Päätimme kuitenkin hieman rentoutua ja sovimme, että lähdemme lähipäivinä Tyynellemerelle kalastamaan.  Otamme kavereita mukaan ja tietysti olutta; annamme veneen henkilöstön opastaa, miten Thaimaassa syötti pannaan koukkuun; laskemme koukun lähelle meren pohjaa; hieman kalastelemme. Saaliin kanssa karautamme saaren valkohiekkaiselle rannalle ja annamme mukana olevien kokkien valmistaa kala-aterian.

Valkoviiniä pitää olla mukana.

Thaisaunan lauteilla

sauna

Seinässä oven yläpuolella lukee sauna. Kiuas on sähkökiuas mutta kiulu on veistetty kumipuusta. Löylykippo on kookospähkinän kuori. Lämpöä ylälauteella on noin 65 astetta.

-Veli veli ve-eli  hot, sanoo thaityttö hymyillen.

Vastaan Jees – ja riisun housuni.

Tyttö panee vilvoitteluhuoneen puolella vihreän teen pannuun hautumaan ja kumarran hänelle kunnioittavan lootuskukkakiitoksen.

Nousen lauteille. Vesi kiulussa on kylmää. Valutan sitä kiukaalle. Lämpöinen höyry kietoo minut. Lämpimän viidakkosateen rummuttaessa saunan kattoa suljen silmäni.

Mietin, miten hienoa on, kun erilaiset, vuosituhantiset perinteet kohtaavat toisensa ja imevät elinvoimaa toisiltaan, säilyttäen itseytensä ja vahvistaen sitä. Mietin ylpeänä ensiksi suomalaisuutta ja sitten thailaisuutta ja thain kieltä.

Thai oli Kauko-Aasiassa ainoa seutu, josta milloinkaan ei tullut siirtomaata. Ehkä tarina on vähän samanlainen kuin suomalaisilla: oma  erilaisuuden luoma itsetunto esti thaita sulautumasta mihinkään vuosisataiseen valtavirtaan ja pakotetusta taipumisesta  huolimatta alistumasta. Suomenkielellä Thaimaa tarkoittaa vapaiden ihmisten maata.

Thain sanat ovat tavuja, jotka eivät taivu. Koska tavuja maailmassa on vain vähän, thain sanojen merkitys määräytyy sen mukaan, millä sävelellä tavu lausutaan. Lausuntasäveliä on thaissa viisi: korkea, perus ja matala sekä nouseva ja laskeva. Siksi thai on musiikkia: korvalle niin kaunista kuulla.

Sävelistä huolimatta tavuja on thaissa liian vähän, jotta niillä voisi ilmaista maailman ilmiöiden koko rikkautta. Siksi thaikielessä on mielenkiintoinen yhdyssanatekniikka, jossa on omaperäinen mutta luonnollinen logiikka.

Thaissa kauppias on kaupan isä ja asiakas kaupan lapsi. Ampuja on aseen isä ja luoti on aseen lapsi.

Mietin, että samaa ajatuskulkua noudattaen saappaanheittäjä on saappaanheiton isä ja saapas on saappaanheiton lapsi. Ja esimerkiksi IBTA on maailman saappaanheiton isä ja kansallinen liitto on maailman saappaanheiton lapsi. Sitä, onko Suomen liiton puheenjohtaja IBTA:n presidentin lapsi epäilen, koska Pasi Kusmin on minua vain viisi vuotta nuorempi.

Suomalainen on korvenraivaaja ja thai on sisukas. Suomalainen on iso ja thai on pieni. Suomalainen menee vaikka seinästä läpi ja thai hymyilee ja kumartaa. Usein vastakohdat täydentävät toisiaan. Siitä olen varma, että sekä suomalainen että thai maksavat velkansa.  Uskon, että thaista saa Suomeen hyvän emännän ja suomalaisen ja thain lapsista tulee hyviä työmiehiä.

Niitä tarvitaan Suomessa, Thaimaassa, Suomen Saappaanheittoliitossa ja IBTA:ssa!

Thaisaunan jälkeinen suihku oli virkistävän kylmä. Tyttö kaatoi minulle kuppiin vihreää teetä ja tarjosi kolme keksiä.

-Veli veli ve-eli  hot, hän sanoi myötätuntoisena.

Vastasin: Jees.

laude

Sissin viidakkovala

kumipuu11

Kumipuut ovat Kauko-Aasian hiilinielu.

Kumisaapashipin unelmasta tuli totta. Hän viettää kesäpäivää Nirvanassa, Thaimaan Phuketin saarella, josta kolmasosa on kumipuumetsää. Ajatelkaa hitaasti, niin pääsette rytmiin: Tyynenmeren tuulessa keinuvaa kumipuumetsää!

 Thaimaa on Phuketin ansiosta maailman suurin luonnonkumintuottaja. Kumi on Phuketin saaren pääelinkeino.

Toinen saarelaisten tulon lähde on turismi: saarella asuu 300 000 ihmistä ja siellä käy vuosittain kymmenen miljoonaa turistia. Kumi, turismi ja paratiisillinen ilmasto ovat seikkoja, joilla on merkitystä maailman hauskimman urheilulajin, saappaanheiton, näkökulmasta.

Niistä tärkein on kumi!

Kun me luomme maailman hauskimman ja parhaan urheiluvälineen, me tarvitsemme luonnonkumia, Kauko-Aasian metsien luontoäidin maitoa.

Luonnonkumissa on viisi ominaisuutta, jotka tekevät siitä ylivoimaisen urheiluvälineen raaka-aineen: 

1) Kumi on kimmoisampi kuin yksikään toinen tunnettu materiaali, mukaan luettuna keinokumi. Ihmisen lihakset ovat kimmoisat. Parhaita urheiluvälineitä ovat sellaiset, jotka toimivat ihmisten kehon kanssa yhteen. Ihmiskunnan suurin urheilullinen innovaatio oli Amazonin viidakossa 4500 vuotta sitten keksitty kumipallo, kunnes suomalaiset keksivät kumisaappaan ja sen liikunnan hauskuudelle tarjoamat mahdollisuudet. Intiaanit saunoivat. Suomalaiset saunovat. Thait saunovat. Mitä yhteistä?

 2) Luonnonkumi on kitkaisempi kuin yksikään toinen urheiluvälineissä käytetty materiaali. Pito-ominaisuudesta johtuen mm. formula-autot käyttävät renkaiden pinnassa luonnonkumia. Autourheilu polttaa sitä suruttomasti asvalttiin: mikä häpeä!  IBTA:n hyväksymä pitospray ja luonnonkumi takaavat heittäjälle täydellisen pidon. Heittovälinettä ei 100-metrin heitossa tarvitse puristaa yhtään ja hieman lyhemmät heitot onnistuvat ilman pitosprayta.

3) Kimmoisuudesta johtuen luonnonkumi on elastisin materiaali. Välineeseen voi tarttua millaisella otteella tahansa ja se palautuu välittömästi muotoonsa. Samaan ei pysty mikään muu materiaali. Koska ihmiset ovat erilaisia, yksilöllisen toteutustavan turvaaminen liikunnassa on verraton rikkaus ja se tarjoaa mahdollisuuden laajaan harrastajapohjaan.

4) Luonnonkumi on halpaa. Puolitoista kiloa sitä saa ostaa 40 bahtilla eli noin eurolla. Koska heittosaappaassa tarvitaan myös muita materiaaleja, muun muassa hiiltä, euron maksavasta raaka-ainemassasta saa kolme heittosaapasta. Kolmekymmentä senttiä luonnonkumikustannukseen ei ole paha hinta. Sitä paitsi, luonnonkumista ei tule pulaa, sillä tuotanto kasvaa voimakkaasti – nykyään luonnonkumia on kaupan yhdeksän miljoonaa tonnia vuodessa, vuonna 2020 ennusteiden mukaan jo 13 miljoonaa tonnia eli 13 miljardia kiloa. Tuo määrä on tarpeeksi meille saappaanheittäjille  –  kumia riittää vielä kondomeihin  ja tutteihin, jopa formula-autojen renkaisiin.

kumimassa1

Yksi kumilevy maksaa noin euron. Siitä riittää materiaalia kolmeen heittosaappaaseen.

5) Luonnonkumi on ekologinen tuote. Kumipuuvauva kasvaa seitsemän vuotta, ennen kuin se on lypsettäväksi kypsä. Kumiaan se valuttaa pahkakuppeihin 13 vuotta ja sinä aikana tropiikin lämmössä se kasvaa korkeaksi puuksi. Maidon ehdyttyä, puu kaadetaan ja runko viedään Kauko-Idän suomalaiselle  vaneritehtaalle ja tilalle istutetaan uusi kumipuun taimi. Hyvin hoidettu ja kasvava kumipuu on paras mahdollinen hiilinielu – mitä nopeampaa on sen kasvukierto, sitä enemmän se käyttää hiilidioksidia. Tukemalla luonnonkumituotantoa me olemme pelastamassa maailmaa!

Kun halutaan maailman paras urheiluväline, tarvitaan paras materiaali ja parhaat tekijät, niin yksinkertaista se on. Kun meillä on uskottava formaatti, tarvittava raha on järjestelykysymys.

Ja lopuksi se Saapassissin vala keskellä kumipuuviidakkoa: ”Minä haluan olla tekemässä hyvää ja vastustamassa pahaa! Niin kauan kuin elän, lupaan blogata hyvien asioiden puolesta ja pahoja asioita vastaan. Hyvin blogattu on puoliksi tehty!”

kumipuu21

Tippuu, tippuu…Kumipuu lypsää maailman elastisinta maitoa 13 vuotta.

kumimassa2

Raakakumi prässätään levyiksi ja kuivatetaan auringon paahteessa. Taustalla kuivuneita kumimassalevyjä

Viidakon isoin apina

Apinoiden kuninkaan tittelistä kisattiin keskellä viidakkoa Buddhan temppelin edessä eräänä helteisenä lauantaina thaimaalaisen ajalaskun mukaan vuonna 2554.

 apina2

apina1

Hallitseva apinoiden kuningas valmistautui kisaan popsimalla tertullisen banaaneita ja irvistämällä, minkä jälkeen pienemmät apinat pakenivat kauhusta kirkuen mangrovepuihin. Kuningas ei meinannut löytää itselleen haastajaa ja se urheiluhullua apinaa harmitti.

tyynimeri1

wai1

Onneksi Tyynestä merestä nousi viikon päivät harjoitellut Mister Puketti ja teki vastustajaansa kunnioittavan lootuskukkakumarruksen.

apina3

Hallitseva kuningas irvisti veljellisesti kilpakumppanilleen ja söi lisää banaaneita.

finalistit

Mestaruus on ratkennut. Mister Puketti on viidakon komein apina vierellään apinoiden ex-kuningas, joka hävisi tiukan mutta rehdin kehonrakennuskisan. He päättivät, että tämä oli vasta karsinta ja varsinainen viidakon mestaruus ratkaistaan saapasta heittämällä, kunhan sopiva luonnonkuminen liitoesine jostakin löydetään. Tässä finalistit poseeraavat ohikulkijoille sulassa sovussa.

norsu1

Mestaruusjuhlissa illan mittaan Mister Puketti kohtasi itseään isomman, 5 000 kiloa painavan Tantor-norsun, joka Mister Puketin kunniaksi  joi yhdellä kärsän imaisulla 200 litraa Singha-olutta ja heitti kyytipojaksi 250 kiloa banaaneita.  Aamuun mennessä he joivat monta veljen maljaa ja kaveruksista tuli ystäviä.

wai2

Mister Puketti lähettää mangrovepuun alta kunnioittavan ja nöyrän lootuskukkatervehdyksen maailman kansoille: Heittäkää saapasta ja rakastakaa, älkää ilkeilkö toisillenne, älkääkä tapelko!