Kuusi litraa sahtia

koira

Kilpailuaamuna sissien silmät paloivat. Niissä kyti menestyksen jano.

Itse asiassa niitä litroja taisi tulla suomalaisjoukkueelle yhteensä kuusitoista.

Omalle kontolleni tuli kuusi. Kaksi litraa tuli yleisen sarjan pronssina, kaksi Ronttosten joukkuepronssina ja kaksi tuli muuten vain – lämpimäisinä.

Tarkemmin sanottuna ne olivat kahden litran vetoisia pokaaleita, joihin Döbelnin perinteestään ylpeä Döberner Brauhaus pakkaa varta vasten panemansa saappaanheiton maailmancup –oluen.

Olen ylpeä noista pullonmuotoisista pokaaleista, joita palkintoseinälläni alkaa olla rivi. Jokaiselta vuodelta olen säilyttänyt vain yhden. Joka vuoden pokaalissa on uniikki, päivätty etiketti. Tämän vuoden etiketissä on teksti ”5. Weltcup 28. August 2010 Gummistiefelweitwurf”. Etiketissä on tunnetun saksalaisen saapashipin kuva.

ralphtaulu

Kisajuliste ja elävä malli.

Kisaisännän Wolfgang Müllerin Old Town –pubissa suoritetun palkintojenjaon jälkeen ajattelin säälien niitä kokemattomia, jotka pakkaavat pokaalin avaamattomana matkalaukkuun ja aikovat nauttia sen joskus, hyvässä seurassa. Kun he sateisena syysiltana avaavat pokaalin sinetin ja korkin, lääkitäkseen alakuloaan, juoma, jota he tuoppiinsa laskevat, ei ole olutta vaan Rajamäen etikkaa.

Parhaimmillaan jalo saappaanheittosahti oli sen päivän iltana, joka on merkitty juhlapullon etikettiin, 28. elokuuta. Seuraavana aamuna sahti oli vielä juotavaa. Viikon päästä siitä tulee humalaan. Kahden viikon päästä känniin. Kahden ja puolen viikon päästä jurriin. Kuukauden päästä sillä voi maustaa tuorekurkkua. Siihen mennessä olut on kuitenkin jatkuvan käymisen paineissa murtanut sinetin, poksauttanut auki korkin ja kuohunut pullosta ulos.

Vaikka Vuorman Alpo oli Saksassa Ronttosten joukkueen ensikertalainen, hän toimi aikuisen miehen logiikalla ja pani pubissa pullonsa kiertämään ensimmäisenä.

olafalpo

Alpo tarjoaa. Olaf testaa kisajuoman.

Siitä pullosta joivat muinaisten jumalten juomaa saksalaiset, suomalaiset ja ruotsalaiset. Sinä iltana kansainvälinen saapasperhe ei enää juonut tuopista, vaikka tarjolla oli lageria ja Guinnesia. Tapahtui ikivanha ystävyysrituaali, joka perustuu siihen uskoon, että yhteisestä pullosta juominen lähentää ihmisiä ja kansoja.

Pullo kiersi ringissä.

Kun Alpon palkinto oli tyhjäksi juotu, vuoroon tulivat minun kolme pokaaliani.

Illan kääntyessä aamuyön puolelle, saapassissien rivit harvenivat. Saksalaiset kiittivät seurasta ja hyvästelivät perinteiseen saksalaistyyliin kopauttamalla kolme kertaa pöytää.

Sahti vaikuttaa ihmisiin hyvin yksilöllisellä tavalla. Yhdeltä menevät alta jalat, toiselta tuoli, kolmannelta vatsa sekoaa ja neljännen päässä alkaa surrata.

Itse kuulun siihen vanhaan eurooppalaiseen rotuun, jolle sahti sopii erinomaisesti, jonka keho kaipaa vapaasti käyvää sahtihiivaa, ja kenties sen urheilijalle tärkeää B-6 vitamiinia.

Minulla jalka vakautuu, silmä kirkastuu, runojalka täsmentyy ja pää rentoutuu.

Kaikki pullot tyhjenevät aikanaan.

Kävelimme kevein jaloin tyhjä pokaali kainalossani yli Muldojoen sillan, ylös mäkeä majapaikkaamme Gasthause Residenziin.

Alkuviikon olen ollut tarmoa täynnä. En ole tarvinnut ruokaa kahteen päivään vaan energia on virrannut kehossani.

On se ihmeellinen juoma: saappaanheittäjien oma sahti!

pubi

Tunnelma vasta nousussa.

wolfgang

Kisaisäntä Wolfgang Müller jakaa pokaaleita.

thoralfjari

Meese ja Sissi: taistelutoverit.

ralph

Ralph Eberhardt on yksi Gib Gummin perustajista.

alpoesa

Alpo ja Esa – Suomipojat rentoutuvat.

pullo

Pytty tuli ja on sopivan kevyt kotiin kuljetettavaksi.

[HTML1]

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *