Pullan syönnin erityisosaaminen

Selfie Playa del Inglesin hotellihuoneesta, jossa tämä tarina kirjoitettiin.

Mitä paremmin ihminen oppii tuntemaan sukunsa historian ja omat  perintötekijänsä sekä niiden yhteistoiminnan, sitä taitavammin hän pystyy käyttämään niitä hyväksi. Niin urheilussa kuin taiteissa sinun erilaisuutesi ratkaisee, koska kummassakaan ei ole tarkoitus tehdä mitään keskinkertaista, vaan jotakin ainutlaatuista. Sinun on hyödyllistä tietää, millä tavalla olet samanlainen kuin muut, mutta erityisen arvokasta on tuntea oma erikoislaatusi, jotta pystyt tilanteen tullen ottamaan siitä hyödyn ja huvin irti.

Isäni oli kiharatukkainen ja iloluonteinen urheilijanuorukainen, yksi urheiluseura Kauvatsan Pontevan kolmesta komeasta isännästä. Monenlaisia urheilusuorituksia hän nuorena ja hiukan vanhempanakin teki, mutta muuan tapaus on suvussamme saanut osakseen poikkeuksellista arvostusta.

Se sattui Satakunnan eräässä suuressa maatalousnäyttelyssä 1950-luvulla. Sinne kymmenet tuhannet ihmiset kokoontuivat ihailemaan massiivisia sonneja ja traktoreita, tuottoisaa lypsykarjaa sekä isäntiä ja vereviä neitosia. Ne olivat isoja juhlia siihen aikaan.

Ohjelmassa oli myös pullansyöntikilpailu. Jos en ole koskaan muistanut mainita, niin isäni piti pullasta.

Varsinainen ammatti, jolla isä rahaa ansaitsi, oli metsätyö. Isääni motivoidakseen metsäpomo kehui häntä Satakunnan parhaaksi metsuriksi. Ei isä metsässä kauaa viihtynyt, poistui lotilta yleensä jo puolen päivän aikaan, kun aamulla päätetty urakka oli tehty. Mutta oli se pikkupojasta komeaa katsottavaa, kun isä moottorisaha kädessä juoksi männyn runkoa pitkin ja juoksun aikana oksat vauhdissa karisivat rungolta. Lopulta isä tarttui tukkisaksiin ja yli satakiloisen ruhonsa voimalla nosteli kaksisataakiloiset tukit keskelle aamun aikana muodostunutta valtaisaa hakkuuaukeaa. Minä poikana nostin kyllä tukin toisesta päästä.

Ruokavalioltaan isä oli sellainen tyyppi, jota nykyään sanotaan luolamieheksi. Hänen herkkuaan olivat munuaiset, joita hän keitti valtavia määriä isossa padassa. Hänelle maistui myös Lievijärven hauki, jota voissa paistettuna meni kerralla useita kiloja. Isän rankingissa kalojen ykkönen oli Piilijoen lahna, jota hän suolattuna mielellään sunnuntaina järsi niin, että tähteeksi jäi vain isoja ruotokekoja. Makkaroista halvin ja paras, hampparinväärä, oli isoina annoksina metsurille kelpo välipala myös.

Ruisleipää hän ei oikein arvostanut. Ohrasta leivottu kakko upposi paistetuilla kananmunilla päällystettynä kyllä. Ainoa eväs, jota isä metsään otti, oli kuitenkin pulla. Aamuisin hänelle pakattiin reppuun kaksi pitkää vehnälonkaa ja meijerivoipaketti. Metsässä tauolla isä kastoi voipullaa kahviin ja aina välillä joi mukistaan voisen kahvin. Siinä huvissa voita kului helposti parissa päivässä kilo.

Kuten metsätyössä, myös syömisessä, isä oli ällistyttävän tehokas. Paistettu haukikasa vain yhtäkkiä katosi asetilta ja samoin kävi munuaisille ja suolalahnalle sekä – pullalle.

Maatalousnäyttelyn pullansyöntikilpailussa oli hieman vaikeuskerrointa. Rivi pullia piti syödä käsiä käyttämättä ylhäältä roikkuvasta narusta. Pulla ei saanut koskettaa maata. Loppusijoituksen ratkaisi suorituksen nopeus.

Isälle pullat eivät tuottaneet pienintäkään ongelmaa. Hän ahmaisi ne  narun päästä kokonaisina suuhunsa, puraisi pari kertaa ja nielaisi. Ja toisin kuin tukkia pitkin juostessa, pullansyöntikisassa rauhallinen tahti riitti – voitto tuli ja se oli niin ylivoimainen, että se herätti maatalousnäyttelyn yleisössä suurta hämmästystä. Sitä ei ole kerrottu, mitä isäni sai voittopalkinnoksi, ehkä pullia.

Vuosikymmeniä myöhemmin isäni saavutus koitui suvussamme menestykseksi, kun tyttäreni Eeva sai kutsun maailmanmestarien pelkokertoimeen Argentiinaan, jossa pääpalkintona oli 10 000 euroa.

Valmentajaroolini vuoksi jouduin evästämään häntä matkalle. Sanoin, että mitään sellaista, missä on vaara loukkaantua, sinun ei ole lupa tehdä.

Totesimme yhdessä, että yksi laji, joka ehkä ratkaisee loppukilpailuun pääsyn, on syöminen. Sanoin, että siinä kisassa suvullamme on niin vahva perinne, että siinä emme häviä. Eeva kertoi muistavansa taatan uroteon ja sanoi vakuuttuneensa siitä, että kyky syödä tehokkaasti on suvussa periytynyt.

Sanoin, että jos kaikki menee suunnitellulla tavalla, niin sinä ja Ahosen Janne päädytte vastakkain finaalissa. Ja olipa finaalitehtävä mikä hyvänsä, niin siinä sinä kyllä häviät. Janne on kaveri, joka ei anna periksi. Mutta hyvä niinkin.

 

Yksi vastaus artikkeliiin “Pullan syönnin erityisosaaminen

  1. Nykyisin entisajan metsurien suosima voikahvi on trendijuoma Amerikassa. Sen sanotaan olevan ravitsevaa ja sillä on laihduttava vaikutus. Isokokoinen isäni ei ravinto-opillisesti täydellisestä ruokavaliostaan huolimatta laihtunut kohtuuttomasti.

    Tykkää

Vastaa käyttäjälle Saapassissi Peruuta vastaus

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s