Hauskuuden ytimessä


Show goes on ja matka jatkuu.

Ilmapiirin käydessä ahtaaksi minua lohduttaa ajatus katsella maailmaa suurena saappaanheittokomediana, jonka toteuttajina meillä jokaisella on oma ihmiskuntaa huvittava sivuroolimme, jos ei kovin suurta, niin ainakin pieni.

Tällaiseen koomiseen näytelmään hyvin sopivat niin ulkoavaruudellisia viestejä Heittäjien klubiin lähettelevät sivustaseuraajat kuin me välillä änkyröintiin taipuvaiset mutta pohjimmiltamme hyvää tarkoittavat sydämenpaloiset.

Kun välillä pipo puristaa niin rankasti, että näköhorisontti hämärtyy, olen kokenut itseironian lääkitsevän voiman. Tuon tuostakin höpötän itselleni:

”Et sinä tosiaankaan ole se kirkkain kynttilä kattokruunussamme, vaan melko himmeä ja välillä ihan pimee. Mutta show goes on ja matka jatkuu.”

Uuden-Seelannin saapaskentällä olimme suomalaisen mittapuun mukaan keskellä huippu-urheilutapahtumaa: yleisöä oli paljon eli enemmän kuin suomalaisessa keskivertoisessa jääkiekkoliigan ottelussa.

Uusiseelantilaiset kisajärjestäjät korostivat kumisaappaanheiton hauskanpitoluonnetta. Suomalaisesta näkökulmasta poiketen heidän mielestään hauskaa ei ole vain pitkä heitto. Erityisen hauska ja viihdyttävä voi olla täysin epäonnistunut heitto ja se koko koominen prosessi, kun kokemattomalla heittäjällä vaativassa teknisessä suorituksessa menee alusta lähtien kaikki pieleen ja saapas putoaa mahdollisesti omaan päähän. Yleisö taputtaa ja iloon yhtyy myös heittäjä. Onko tosiaan mahdollista, että uusiseelantilaiset osaavat nauraa itselleen? Siinä esimerkillisen fiksu kansa, jossa kytee uuden ihmisyyden mahdollisuus. Rehti suomalainen karvalakinnosto heille!

[HTML2]
Todistetusti huippu-urheilija, rallitähti Elizabeth Mortland, soveltaa autourheilussa saatuja oppeja saappaanheittoon luovalla tavalla, joka saa yleisön riemastumaan.

Taihapelaiset siskomme ja veljemme ottavat hauskanpidon hyvin vakavasti ja tosissaan. He ovat perustaneet Taihapen yliopiston ja sinne hauskuusopin professorin oppituolin. Saappaanheittoprofeetta Michael Abraham on titteliltään professor of joynery Taihapen yliopistosta.

[HTML1]
Michael Abraham kertoo miten kuminen hauskanpitokulttuuri sai Taihapessa alkunsa.

Hauskanpito eli joynery on kaksimielinen käsite. Se ääntyy samalla tavoin kuin joinery, joka tarkoittaa puusepäntyötä. Puuseppien kanssa paljon tekemisissä olevana tiedän, että nikkarointi ja hauskanpito ovat lähempänä toisiaan kuin äkkiä huomaamme. Puusepäntyö on millimetrin kymmenesosan tarkkaa ja suurta taituruutta vaativaa puuhaa, jota siihen kipinän saaneet pitävät verrattoman hauskana ja moni harrastaa sitä koko elämänsä ajan. Samoin on maailman hauskimman urheilulajin, kumisaappaanheiton laita.

Uudessa-Seelannissa me elimme hetken aikaa kumisen hauskuuden ytimessä.

[HTML3]
Viattomuuden loppu? Boot Throwographer näyttää miten kumisaapas suomalaisopein liitää.

[HTML4]
Saapaskissa lataa TV-näytöksessä reilusti yli 40-metrin heiton.

[HTML5]
Saapaskissa huolehtii naisheittäjien opastuksesta.


Kuulijat imevät Boot Trowograhpehin valmennusoppeja silmätarkkana.

[HTML6]
Valmennus puree. Taihapelainen 17-vuotias lahjakkuus liidättää yli 42 metriä.

Yksi vastaus artikkeliiin “Hauskuuden ytimessä

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s